Syvä vesi

Elämäsi ei kulkenut mukaan suunnitelmien. Missä vaiheessa sinä huomasit sen? Ummistitko silmäsi tyhjyydeltä sen, kätkit ja piilotit havainnon tuskallisen.


Halusit turruttaa sydämesi totuudelta tältä, kätkeytyä piiloon elämältä. Kiihdytit juoksuasi urasi eteen, vain upotaksesi syvempään veteen. Täytit kalenterisi kiireillä ja riennoilla, luulit, että siten voisit olla. Kuvittelit, että helpompi on vain arkeaan suorittaa ja omat tarpeensa ohittaa ja tunteensa unohtaa. Kai tiedät, ei itselleen valehdella voi loputtomiin, sitä ajautuu vain umpikujiin.

Elämällä on taipumus tehdä juuri toisin, antaa lahjoja, sanoisin. Näyttää tietä, saada meidät oppimaan ja ihmisinä kasvamaan. Sen vuoksi se heittää eteemme valintoja vaikeita, tuskallisia ja haikeita.

Ja kenties juuri se mitä eniten elämässämme pakenemme, tuodaan etehemme. Pakotetaan meidät itsemme kohtaamaan ja sisimpämme avaamaan. Osalta meistä silloin rohkeus puuttuu ja jokunen elämälle jopa suuttuu. Miksi näytit mitä se voisi olla, sitä ei aina käsitä ihmisen polla.

Ajan vaikean me kaikki joskus kohtaamme. Surut ja tuskat samankaltaiset jaamme. Jokainen putoaa välillä syvään kuoppaan, pohjia meren ruoppaa. Luovuttaa silti ei vaan voi, koska tulee taas päivä jolloin ilonkellot soi. Silloin ymmärrät miksi tämän matkan teit ja koettelemuksesi päätökseen veit.

Uskokaa, joku korkeampi meitä ohjaa. Kun luulet olevasi täysin yksin, elämä ja enkelimme ohjaavat sykäyksin. Kun tarvitset, pyydä apua ja sitä saat. Ystäviesi kanssa etenkin kun tuskasi jaat. Jonain hetkenä huomaat on syvä vesi jälleen matala, eikä elämä ole vain musta ja katala. Kirkkautta kohden Ystävä rakas, elämä välillä ottaa, mutta antaa myös takas.

Rehellinen kun aina sydämellesi olet, sitä rikkaammaksi ja viisaammaksi tässä elämässäsi tulet.