Ensin mustuus yrittää nielaista. Selviät ensin päivästä, selviät yöstä. Sen jälkeen kuluukin jo kokonainen päivä, jolloin musta ei näytäkään vain mustalta. Löytyy jo harmaan sävyjä.
Eräänä aamuna huomaat, että pieni siivu valoa on näkyvissä. Askel askeleelta. Onnellisuus näyttäytyy pieninä annoksina.
Tänään olen kiitollinen heistä. Äitiyden tuomasta rakkaudesta. Mahdollisuuksista. Elämästä. V niin kuin valo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti