Kun vanhat ystävät kokoontuvat...Ajatuksia ystävyydestä.

Kuten Nalle Puh on aikanaan viisaana todennut: "En tarvitse mitään niin paljon kuin hunajaa..paitsi ystäviä". Se on kauniisti ja viisaasti sanottu. Ja niin totta.

Viikonloppuna sain viettää hetken aikaa lapsuuden ystävieni seurassa. Ihan rauhassa. Mökkielämää. Ilman lapsia, ilman miehiä, ilman kiirettä. Kuin ennen vanhaan, jolloin pakenimme pikkulapsiarkeamme ja kuka mitäkin. Mökkeily oli meidän jokasyksyinen traditio. Miten edellisestä kerrasta, kun olimme kaikki neljä koolla voi sitten kuitenkin olla jo kuusi vuotta?? Miksi lakkaamme pitämästä kiinni tärkeistä perinteistä?

Me neljä. Tiedättekö - ne ihmiset, jotka olivat olemassa jo kauan ennen kuin mitään muuta tuli siihen. Riemastutti ja jopa ehkä hieman kauhistutti ajatus, että meidän nelikon ystävyys on kestänyt jo 35 vuotta!! Mihin se aika on valunut - tuosta noin vain. Niihin vuosiin mahtuu aika paljon elämää. Sen ylä- ja alamäkiä. Kouluja, opiskeluja, työpaikkoja, työttömyyttä, uusia alkuja. Poikaystäviä, avo- ja aviopuolisoita, naimisiinmenoja, eroja, lasten syntymiä, ristiäisiä, rippijuhlia. Riitoja ja sopimisia. Yhteisiä kännikokeiluja. Matkoja, juhlia. Loputtomasti naurua, usein itkuakin. Rajattomasti halauksia. Terapiaa, juoruilua. Elämää.

Mitä sitä tekisikään ilman ystäviä? Kuinka yksin sitä monesti olisi ollut. Ystävän ei kuulukaan aina päästää helpolla. Rakkautta on haastaa - kun välittää, niin viitsii. Viisautta on osata kuulla nekin sanat, joita sanota. Ystävän sydän näkee nekin asiat, joita muut eivät halua tai osaa nähdä. Ystävän kanssa keskustelu parhaimmillaan voimaannuttaa, auttaa näkemään oman elämänsä ongelmat eri valossa tai jopa itsensä erilaisena. Joskus on ihana kuulla, että ystäväni mielestä olen upea vaikka aina minusta ei tunnu siltä.


Parasta niissä yhdessä vietetyissä hetkissä on se, että niistä kaikista jää muistijälki. Ja mitä enemmän niitä on ystävien kanssa yhdessä, sitä rikkaampia olemme. Kuinka ihana olikaan aloittaa lause "Muistatteko, kun.." tai "Milloin me oltiinkaan..". Mistä muuten huomasi keski-ikäistymisen selvästi? Kun ennen jaksoimme valvoa ja juhlia aamun pikkutunneille asti. Poltimme tupakkaa, pelasimme uhkapelejä ja viiniä kului..niin nyt ei kukaan enää polta, viiniäkin menee maltilla ja jaksoimme juuri ja juuri sinnitellä kello yhteen. Mutta sitäkin parempaa oli aamulla lähteä freesinä metsään.

Vaikka aikaa kuluu, jotkin asiat eivät muutu vaikka kaikki onkin muuttunut. Ystävyys pysyy.