Yrittäjyyden plussat ja miinukset

Kaikki täytyy tehdä itse. Luoda tyhjästä, aloittaa alusta. Selvittää, hoitaa, järjestää. Kukaan ei tee niitä puolestasi. On veroasioita, tilitoimistojuttuja, vakuutuksia, pankkiasioita, yhteydenottoja, verkkosivuja, sisältöä, dokumentteja, markkinointia, asiakkaita, sähköposteja, hankintoja. Ennen kuin saat edes toimintaa käyntiin. Tuntuu, että aika valuu sormien välistä ja silti mikään asia ei edisty. Jokainen vähän tahollaan seisoo, tökkii ja matelee. Silti päivät vaan vaihtuvat. Yksinäistä. Itsensä johtamista. Kenen kanssa sparrailla? Kenen puoleen kääntyä. Ei ketään kenelle delegoida - mitään. Jotain olen ulkoistanut. Taloushallinnon. Sekin tökkii, kun joku tunnus puuttuu jostain. Jälleen soittoja pankkiin, sähköposteja joka suuntaan. Raha ei liiku. Ahdistaa. Miten selvitä alkutaipaleesta. Tai entä jos selviänkin tästä, miten sitten ensi kesänä. Entä, jos substanssini ei riitä. Entä jos teen virheitä? Ei ole selkää kenen taakse piiloutua.

Minun on pakko pitää tauko. Olkoon tämä nyt vaikka se lakisääteinen kahvitauko. Neljä tuntia on kulunut taas kuin huomaamatta enkä ole poistunut tästä pöydän äärestä kuin vessaan. Nyt aivot eivät enää suolla mitään. Tuli hiljaisuus. Kaipa ne yrittävät kertoa, että tee hetki jotain muuta. Kirjoita vaikka blogi. Anna aivojen levätä. Juo se kahvi.

On pitänyt hakata konetta aamusta iltaan. Ensimmäiset deadlinet paukkuu. Hyvä - paras motivaattori. Palkitseehan se. Kun saa jotain aikaan. Samanaikaisesti jännittää niin paljon. Minun tuotokseni, ne tavoitteet ja odotetut tulokset, jotka asiakkaille myin - ne pitää nyt lunastaa. Entä, jos asiakas pettyy? Entä, jos lupasin liikoja tai he odottavat minun tekevän ihmeitä.

Muistutan itseäni - tämä on vuoropuhelua. Yhdessä asiakkaan kanssa. Me molemmat kehitymme. Tämä on matka. Teen tätä heille mutta samalla minä opin. Miten koukuttavaa. Jotain minkä minä olen luonut, ensin ajatuksissani - muuttuu nyt vereksi ja lihaksi. Muovautuu. Minun lapseni kehittyy. Saan antaa sille sellaisen elämän ja kasvatuksen, johon minä uskon. Minun ei tarvitse kuunnella kuin asiakasta. Saan tehdä kaiken itse.

Tässä lauseessa kiteytyy koko yrittäjyyden plussat ja miinukset. Vapaus tuo vastuun. Olen vapaa tekemään mitä haluan, mutta samalla olen jo asiakkailleni vastuussa siitä, että teen kuten olen luvannut. Olen vastuussa lapsestani ja sen kasvatuksesta ja kehittämisestä. Mutta minulla on vapaus tehdä se kuten haluan. Silloin kun haluan. Siellä missä haluan.

Love what you do, do what you love. Rakastan tehdä ihmisten kanssa töitä asiakaskokemuksen kehittämiseksi. Auttaa yrityksiä tulemaan paremmiksi. Menestymään. Erottumaan. Kehittymään. Siksi olen yrittäjä. Lapseni on sitä varten. Sillä on merkitys.

Plussia on toistaiseksi niin paljon enemmän kuin niitä miinuksia. Ja joka päivä opin. Myös olemaan huolehtimatta ja murehtimatta tulevaisuuden osalta niin paljon. Usko itseensä ja omaan tekemiseen ja siihen lapseensa kasvaa päivä päivältä.

Olipa ihana pitkästä aikaa kirjoittaa. Kahvikin maistuu koleana päivänä hyvältä - yksinkin nautittuna. Nyt jaksaa taas jatkaa. Jaksamista myös teille kaikille lokakuun harmauden keskellä.

Millaisen elämän haluat?

Onko sinulla oman elämäsi 5-vuotissuunnitelma tehtynä? Tiedätkö jo missä olet silloin? Tiedätkö mitä teet ja missä asut?

Jos vastasit näihin kaikkiin kysymyksiin kyllä, kadehdin sinua. Tavallaan. Vaikken voisikaan tai osaisikaan elää niin. Kun ajattelen elämääni taaksepäin, en ole koskaan osannut. Niin paljon siihen on mahtunut muutoksia, että toisinaan on ollut vaikea nähdä jopa viiden kuukauden päähän. Joskus minua ahdisti tämä asia, nykyisin ei enää niin usein tai paljon. Miksikö? Koska olen oppinut, että se riittää, kun tietää millaisen elämän haluaa. Eli mitkä ovat ne asiat, ihmiset ja tekemiset, jotka vaikuttavat eritoten omaan onnellisuuteen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Koska sitähän me loppujen lopuksi kaikki haluamme, eikö? Onnellisen elämän.

Mitä onnellinen elämä vaatii toteutuakseen? Ei onnellinen parisuhde ole onnellisen elämän tae tai vaade. Se riittää, kun ihmisellä on ympärillään läheisiä, rakkaita ihmisiä, joiden seurassa saa olla oma itsensä ja tuntea silti olevansa rakastettu juuri sellaisena kuin on. Nauraa ja itkeä. Turva. Ympäröi minut rakkaudella. Se riittää.

Jokin toimeentulo, itsensä toteuttaminen. Usein työn kautta. Minä kuulun johonkin. Saan siitä toimeentuloa, jonka avulla elän. Minä riitän, osaan ja olen. Se on myös turvaa. Jatkuvuutta. Voin luottaa siihen, että tulen toimeen. Pärjään.

Oma hyvinvointi ja terveydentila. Sairaana, kipujen kourissa, vammautuneena tai terveydentilan ollessa heikko, on vaikea löytää täyttä onnellisuutta. Epävarmuus, huoli, itseensä käpristyminen vievät voimia. Ei pysty nauttimaan kaikista elämän väreistä ja iloista, jos on sairas. Kaikki me haluamme onnellisen elämän lisäksi terveen elämän. Koska ilman jälkimmäistä, ei ole ensimmäistäkään. Toki pitkäaikaissairaana ajan saatossa asiantilan kykenee hyväksymään, mutta kuka voisi väittää etteikö sillä olisi merkitystä elämänlaatuun?

Kun palaan kysymykseen millaisen elämän haluan, minulle ei nouse ensimmäisenä siis mieleen mitä viiden vuoden päästä haluan tehdä tai missä asun tai millaisen omaisuuden olen kerryttänyt. En osaa sellaista suunnitelmaa edes tehdä. Nyt on nyt, huomenna ehkä jo toisin. Sehän se elämän rikkaus on. Go with the flow. Annan mielelläni tutkimattomalle tilaa. Se ei pelota. Kestän joka tuulen ja sään.

Ei. Niillä ei loppujen lopuksi ole minulle suurtakaan merkitystä. Minulle riittää, kun saisin tuntea olevani rakastettu ja arvostettu. Minun ympärilläni olisivat ne ihmiset, joiden tiedän hyväksyvän minut ehdoitta, joiden seurassa minun on hyvä olla. Saisin antaa vastarakkauttani myös heille. Kun on tukiverkko, jonka kanssa jakaa elämän ilot, surut, nauraa ja kohdata vastoinkäymiset. Se on minun turvasatama.

Ja että saisin nauttia elämän suomista yllätyksistä ja käänteistä mahdollisimman pitkään ja terveenä. Että läheiseni olisivat myös terveitä. Viisivuotisen suunnan jälkeenkin.

Sellaisen elämän minä haluan. Mitä sinä haluat?