lauantai 29. syyskuuta 2018

Live, laugh and love - mitä muuta sitä ihminen tarvitsee?


Toisinaan on vain hyvä antaa elämän kuljettaa sinne, mistä et tiedä. Heittäytymisestä saa mahtavaa energiaa. Ne voivat olla pieniä asioita. Kokeilet jotain eksoottista ruokaa, hyppäät junaan tai bussiin, jonka määränpäästä sinulla ei ole varmuutta, teet jotain sellaista mitä et ole koskaan tehnyt. Vaikka lähdet matkalle tuntemattomien ihmisten kanssa. Tai no, eivät kaikki olleet tuntemattomia, mutta valtaosa.


Äkkiseltään voisi luulla, että siinä piilee riskinsä. Entä, jos en pidäkään kaikkien seurasta? Entä, jos kaipaisinkin omaa rauhaa ja joudun jakamaan huoneeni neljän muun naisen kanssa. Miten jaksan naisten "säätämistä" koko matkan ajan? Entä, jos meillä on ihan eri vuorokausirytmi tai mieltymykset? Niin - kaikkea voi spekuloida, mutta kannustan kokeilemaan avoimin mielin. Siitä näet voi tulla uskomaton seikkailu ja elämys. Ja miten paljon se voimaannuttaa. Yhteinen nauru, keskustelut, kokemukset ja matkalla aina tapahtuvat seikkailut ja sattumukset. Ah, miten energisoivaa. Jalat ovat puhki, vatsalihakset hellinä, suupieliä pakottaa mutta olo on kevyt.


Auringosta ja naisenergiasta on ammennettu pitkän, kylmän ja pimeän talven varalle valtaisa annos poweria. Tällä jaksaa. Uusia ystävyyssuhteita on toivottavasti saatettu alulle ja uusien ihmisten erilaisuus ja erilaiset taustat laajentavat omaa horisonttia ja perspektiiviä niin, että on aivan haltioitunut. Siinä me oltiin- 10 naista, ympäri Suomen, erilaisilla elämäntarinoilla ja kokemuksilla varustettuja. Juristeja, opettajia, terveydenhuollon ammattilaisia, HR asiantuntijoita, yrittäjiä, toimitusjohtajia. Lapsellisia ja lapsettomia. Toisilla ihan pienet lapset ja äidit vaan huokailivat onnessaan omasta vapaa-ajastaan -tilasta, jossa ei tarvitse huolehtia kenestäkään. Tai sitten meitä, joilla lapset alkavat olla jo isoja -äitejä, jotka ovat jo hieman tottuneet olemaan yksin ja tarpeettomia. Koira- ja kissaihmisiä.Ikähaitaria kolmenkympin ja viidenkympin välillä. Eronneita, sinkkuja, vaimoja ja kumppaneita. Koti-ikävää ja samalla suunnatonta iloa omasta vapaahetkestään ja naisseurasta, vertaistuesta ja ymmärryksestä.


Kaikki me ollaan joskus koettu samoja. Aina löytyi joku, joka osasi samaistua. Aina heitettiin huulta. Ei se enää tässä keski-iän kynnyksellä ole niin vakavaa. Mitä sitten, jos ennen puolta päivää jo nauttii lasillisen proseccoa? Onhan sentään kuuma päivä tulossa ja seura mitä parhainta. Mitä sitten jos kympiltä illalla kaipaa jo sänkyyn ja kunnon yöunia. Onhan sitä koko päivä painettu menemään pitkin kyliä ja kaupunkeja. Kulttuuria, hyvää ruokaa, sopivasi liikuntaa ja yksi maukas jäätelö tai kylmä lasillinen kuplivaa sopivin väliajoin. Mitä muuta sitä voisi kaivata?

Elämä on. Jälleen kerran tässä ja nyt. Heittäytykää ihmiset sen vietäväksi. Mistä muuten ne kaikki muistot kertyisivätkään? #jälleenkerranrikkaampi #kiitollinen #naisissaonvoimaa


ps. kuvien ottamisesta nyt krediitit menevät ihan toisaalle..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti