Oletteko koskaan käyneet akupunktiossa? Sen sanotaan vahvistan sitä tunnetta, joka kehossa kulloinkin vallitsee. Muistan aina ensimmäisen kertani, kun kävin.
Se on vinkeä tunne, kun päänahkaan, keskelle päälakea pistetään neula pystyyn. Samoin pohkeeseen, oikeaan käteen peukalon ja etusormen välissä olevaan taitteeseen, lukuisiin paikkoihin niskassa, hartioissa ja selkänikamien väliin. Ei se satu, mutta jännästi alkaa kuumottaa kun niitä välillä pyörittelee.
Avaako se oikeasti jotain kanavia? Poistaa kipuja ja jumeja? Tunnelukkojakin? Voi olla. Hyvä olo siitä kuitenkin tulee ja muistan kuinka nauroin ääneen koko illan ensimmäisen käsittelyn jälkeen. Se oli hauskaa. Toinen kerta toikin ihan jäätävän vitutuksen pintaan. Kolmatta kertaa ei ole tullutkaan...
Hierojalla käynti voi olla yhtä voimakas kokemus. Riippuu täysin omasta mielentilasta - ja näemmä myös elämäntilanteesta. Yleensä nautin siitä hienoisesta kivusta mitä työpaikallamme käyvä sokea hieroja saa aikaan avatessaan jumiutuneita hartioitani. Hän on riuska ja samalla kuulosteleva. Uskon, että hän on herkempi aistimaan kosketuksen kautta hänen pöydälleen asettuvan ihmisen mielentilan, koska osa aisteista ei ole käytössä. Nyt kävi juuri niin. Asetuin maanantaina hänen pöydälleen pitkästä pitkästä aikaa. Saman tien kun hän koski selkääni, hän vetää kätensä pois ja sanoo: "tällainen tämä ei ole ollut koskaan ennen. Mitä on tapahtunut? Onko sinulla todella kova stressi kun koko selkä on niin tiukka?"
Lähes Tuntemattomalle ihmisille on hyvin helppo puhua. Vuodattaa syvimpiä suruja ja aatoksia etenkin kun et näe häntä, eikä hän sinua ja samalla välillänne on vain se kosketuksen voima. En yhtään ihmettele miksi kampaajat ja parturit kuuluvat tähän samaan kategoriaan. Tai kosmetologit. Laput silmillä, joku sivelee kasvojasi. Se avaa kanavia.
Minä vuodatin siihen hierontapöydälle muutakin kuin surujani. Hävettää tunnustaa mutta kun kyynelkanavat aukeavat siinä asennossa, pää reiässä, räkä alkaa valua. Ja sehän valuu silloin suoraan sinne pöydän jalkoihin siitä rinkulan läpi. Yritin pyyhkiä nenääni vaivihkaa pyyhkeen kulmaan ilman että niiskutan kovaan ääneen. No eihän siitä mitään tullut. Se ei lakkaa valumasta. Etenkin kun hanat ei lakkaa vuotamasta. En onneksi ollut näkemässä kun hieroja pakkasi pöytää kasaan...Toivottavasti raukka ei liukastunut siihen lätäkköön.
Niin - kosketuksella on suuri voima. Yksinäiset ihmiset, jos ketkä sen tietävät. Läheisyyden ja kainalon kaipuu voi olla pakahduttavaa & tuskallista. Korostaa yksinäisyyden tunnetta. Ja saa ihmiset tekemään hullujakin asioita. Yhden illan juttuja ei varmasti juurikaan olisi ilman tätä ihmisen ilmeistä perustarvetta läheisyyteen. Tai seksiin joka usein sotketaan tähän. Vaikka loppupeleissä tarvitsisikin vain lohduttavaa syliä.
Muitakin jänniä havaintoja olen tähän liittyen tehnyt tällä viikolla. Ihminenhän on joko halaajaihminen tai ei ole. Itse lukeudun halaajiin. Ja eron kyllä huomaa kuka on ja kuka puolestaan ei.
Osahan toki haluaa säilyttää etäisyyden muihin, etenkin vieraampiin. Tarvitsee sen oman tilan. Ja he suorastaan pelkäävät meitä halaajia. Tulevat jo kaukaa käsi ojossa vastaan. Tai jos joutuvat väkisin halaajan uhriksi, halaus on yhtä jäykkää kuin kivipatsasta koskisi.
Silti vannon kosketuksen ja halaamisen nimeen. Käännytetään näitä ei-halaajia. Kivikin sulaa kun on riittävän kuumaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti