Suomalainen mies.

2 691 863 on luku. Se oli suomalaisten miesten määrä 31.12.2014 vuoden lopussa. Pitää sisällään myös pikku-miehet, nuo ihanat suomalaisen miehen alut. Vaikka heitä, noita ihania jörriköitä on jo tuo liki 2,7 miljoonaa, niin voidaan todeta, että maailman miesten väkilukuun nähden he ovat jokseenkin harvinaisia…Suomalaisten miesten osuus kaikista maailman miehistä on vain n. 0,0077 % vaikka miehiä onkin liki 60 miljoonaa enemmän koko maailmassa kuin naisia. Suomessa luvut ovat muuten toisin päin..Meillä naisia on n. 100.000 enemmän kuin miehiä. No juu. Pikkutilastotieto tähän väliin vaan. Mutta takaisin meidän harvinaisiin jörriköihin.

Minusta suomalainen mies on täysin aliarvostettu. Tämän toteamuksen jälkeen naisaktiivit ja feministit todennäköisesti alkavat vihata minua, mutta jonkun täytyy heitä puolustaa. Perskules. Ei mennä nyt tasa-arvokysymyksiin. Tiedostan tosiasiat. Tuo kiistelty naisen euro on katsantokannasta riippuen joko 83, 94 tai 97 senttiä mutta niin tai näin, pienempi. Meillä on Suomessa 119 pörssiyhtiötä, joista vain yhtä luotsaa nainen. Marimekkoa. Ainakin tässä käsityksessä olen, että näin yhä on..Jotta nainen voi yletä yrityksessä, hänen täytyy olla käsittämättömän pätevä, monipuolisesti lahjakas ja parempi kuin miesten. Usein naiset törmäävät lasikattoon. Rajusti ja kovaa. Been there, know that. Hyvä velikerho pitää puoliaan saunailtojen ja yhteisten golf-reissujen mahdollistamana. Naisia ei kutsuta. Mutta ei mennä nyt silti tähän.

Tänään puhun yleensä miehestä. Enkä mistä tahansa miehestä, vaan suomalaisesta miehestä.

Minulla on ollut etuoikeus työskennellä nyt liki 6 vuotta miesvaltaisella alalla ja olen törmännyt ja tutustunut työni kautta satoihin miehiin. Olen myös seurustellut lähes tauotta 13-vuotiaasta saakka ja kokemusta on kolmesta merkittävästä, elämääni mullistaneesta parisuhteesta ja jokunen vähemmän merkittävä kokeilu. Väitän, että minulle on kertynyt kohtuullisen kattava otanta näistä empiirisistä tutkimuksistani ja havainnoistani. Suomalainen mies on mahtava, joskin kiistanalainen – jopa uhanalainen, pian katoava luonnonvara, jos emme tee naiset jotain. Suomalainen mies ansaitsee tunnustuksen! Älkää muuttako häntä liikaa!

Sanotaan, että suomalainen mies ei puhu eikä pussaa. Kyllä hän sen tekee, kun on asiaa. Tai kun tekköö mieli. Suomalainen on perusjäyhä, myönnetään, mutta parhaimmillaan niin aito, suora ja rehellinen. Sanoo asiasta ja siihen sanaan voi luottaa. Ei turhia mielistelyjä tai kaunisteluja – vaikka naiset, kuten tiedätte, suomalainen mies osaa myös kehua, kun on aihetta. Ja silloin se vasta tuntuu. Luissa ja ytimissä. Onhan meilläkin jo nähty näitä Bile-Daneja ja muita playereita, jotka lirkuttavat ummet ja lammet kuin etelän gigolot konsanaan. Mutta jostain syystä en nyt ajattele bile-daneja tässä yhtälössä. Mies on mies. Hyypiöt ovat erikseen.

Ja se pussaaminen. Ei mitään lääpiskelyä vaan se on totista ja tulista, kun niikseen tulee. Ihan turhaan olemme naiset suomalaisen miehen itsetuntoa lyöneet maanrakoon rakastajan taidoistaan. Vaikkei ne lanteet nyt lattareiden tahtiin pyörisikään, niin kyllä suomalaisessa miehessä on silti jotain alkukantaista hekumaa ja kiihkoa. Pohjolan viileydellä. Ja eikös se sanonta kuulu, että ei makiaa mahan täydeltä? Välillä on hyväkin, ettei naista pyöritetä kuin kiihkeän salsan rytmiin vaan tulinen, hitaampi tangokin käy. Mehän olemme tango-kansaa, vai mitä?

No entä ne rakkaudentunnustukset, joita me kaikki naiset janoamme? No tiedetään. Kun suomalainen mies on kertaalleen alttarilla sanonut tahtovansa, niin seuraavan kerran kertoo sitten jos tilanne muuttuu…Onhan näitäkin tapauksia, juu. Mutta muutosta on nähtävissä. Nuoremmissa ikäluokissa (luen meidät keski-iän kynnykselläkin olevat tähän huom) tilanne on jo aivan toinen. Mitä aiemmassa rakastumis-tekstissä mainitsinkaan. Mies vannoo rakkauttaan selkeästi aiemmassa vaiheessa kuin nainen. Ja itse asiassa myös yhteisen taipaleen varrella. Monesti. Me naiset emme vaan aina tahdo nähdä tai kuulla sitä. Odotamme niitä romanttisia yllätyksiä ja kukkapuskia ja loppujen lopuksi suomalainen mies toteuttaa rakkaudentunnustuksiaan meille harva se päivä – siinä yhteisessä arjessamme. Miksi me silti vaan kaipaamme niitä romanttisia eleitä? Eikö meille mikään riitä?

Last but not least. Suomalaista miestä on aina moitittu hänen pukeutumisestaan, kännäämisestään ja yleisestä junttimaisuudestaan. Katsokaapa ympärillenne tarkemmin. Vaikka iltapäivälehtien kuvia ja lööppejä. Aika monessa niissä pääosassa on suomalainen nainen – eikä niin edustavassa valossa aina hänkään. Entäpä baareissa perjantai-iltana? Kyllä se suomalainenkin nainen osaa jo tuon kännäämisen jalon taidon. Taitaa ollakin niin, että me naiset olemme ikävä kyllä tässä asiassa lähentyneet meidän rakasta perusjunttiamme ja ne miehemme ovat jo way ahead. Eikä valkoisia tennissukkiakaan käytä enää kukaan. Kiitos siitä Lenita!

Olen puhunut. Rakastakaa ja arvostakaa suomalaista miestä ennen kuin muut hoksaa kuinka ihana se on. Ja vie sen. Ei mulla muuta.