Tänään olen taas pyöritellyt syviä asioita. Elämä on jännä laji, se tuo eteemme erilaisia valintoja ja toisinaan aivan yllättäen ja pyytämättä. Sitä pohtii aina välillä onko niillä joku korkeampi tarkoitus? Ohjaileeko tätä koko touhua joku jostain kaukaa ja leikkii meillä kuin pelinappuloilla? Tai tuo eteen aika ajoin vaikeitakin kasvun paikkoja - tarkoituksella?
Oletteko nähneet sen elokuvan Sliding Doors, jossa Gwyneth Paltrown esittämä nainen lähtee yllättäen kesken päivän töistä ja myöhästyy metrosta sillä seurauksella, että hänen petturi-poikaystävänsä ehtii lopettaa touhut ajoissa eikä tyttöystävä saa tietää mitään. Elokuvan juoni on, että rinnalla kulkee sama tarina, jossa Gwyneth ehtii siihen aiempaan metroon. Elokuva ei ole kaksinen mutta se tarinan kohtalonomaisuus jotenkin kiehtoo. Meille kaikille tulee näitä hetkiä eteen. Toisinaan ne ovat tietoisia valintoja, toisinaan puhdasta sattumaa.
Entä jos en olisi koskaan lähtenyt sinkku-ystäväni kanssa "Kaksi Ladya yhden hinnalla" -risteilylle silloin vappuna 1998? En ehkä koskaan olisi tavannut nykyistä miestäni ja vaikka minulla voisi olla lapsia, niin ne eivät olisi juuri nuo lapset, jotka nyt on, ehkä. En ehkä eläisi tätä elämää, jota nyt elän. Tai jos en olisi nuorena opiskelijatyttönä rakastunut tulisesti, niin olisinko lähtenyt Macaoon opiskelemaan ja elämä olisi voinut mennä ihan toisin? Missähän sitä olisi nyt....
Joskus nämä valinnat ovat myös huomattavasti traagisempia. Joku miettii, että jos olisi lähtenyt liikenteeseen vaikka vain minuuttia tai puolta minuuttia myöhemmin, kohtalokasta kolaria ei olisi tapahtunut...Tai jos olisi valinnut toisen laivan kuin Estonian silloin kohtalon matkalla 28.9.1994. Onneksi omalle kohdalleni ei ole vielä noin traagisia asioita sattunut. Mutta kyllä minäkin mietin yhä joskus, että jos olisin valinnut silloin reilu puolitoista vuotta sitten muut kuin leveälestiset talvikengät ratsastustunnilleni, niin en olisi todennäköisesti jäänyt jalustimeen kiinni pudotessani ja saattaisin yhä kyetä juoksemaan. Olisinko juossut jo sen puolikkaani, johon silloin treenasin? Kenties. Nyt se jää kokematta.
Niin, elämä on usein myös sattumuksista kiinni ja niillä voi olla kauaskantoisia seuraamuksia. Siitä huolimatta en ole katkeruuteen taipuvaista sorttia. Kaikella tapahtuneella on tarkoituksensa, näin uskon. Koetut asiat ja ne ikävimmätkin sattumukset ovat muovanneet meitä juuri tällaisiksi kuin olemme nyt. Useinkaan sitä ei kadu sitä mitä on tullut tehtyä ja koettua, kuin sitä mitä jättää tekemättä. Niin kuin se etten sinne Macaoon lähtenyt...
Elämänhalu. Niin, se on välillä vaikea säilyttää ja ylläpitää, kun tuulee kovaa ja vastaisesti. Silti itse lukeudun siihen onnekkaiden joukkoon, etten ole sitä vielä onnistunut kadottamaan - päinvastoin. Antaa tulla vaan, minä kestän. Kaikella on tarkoituksensa. Serendipity. Sattumuksellisuus. Se on elämän suola. Nautitaan kaikista kohdallamme osuvista valintatilanteista ja sattumuksista. Koskaan ei tiedä mihin ne meidät vievät. Ellei joku sitä tuolta korkealta kuiskaa korvaamme..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti