Myötäelämisen taito.

Empaattisuus. Mitä se oikeastaan on ja mistä sitä voi ammentaa? Joillakin sitä on, kaikilla ei.


Sillä pääsee pitkälle. Että on kyky oikeasti asettua toisen ihmisen asemaan ja kokea hänen tunnetilansa niin vahvasti kuin se olisi omalle kohdalle osunut. Myötäeläminen. Näin viime viikolla Linkedin:ssä artikkelin, jossa arvioitiin johtajan parhaita ominaisuuksia 5:llä e-alkuisella sanalla. Empaattisuus oli niistä ensimmäinen. Ne muut olivat, jos jotain uteliasta kiinnostaa...Ennustettavuus, elastisuus, eettisyys ja energisyys. Couldn´t agree more.


Kehityspsykologit sanovat, että empatiakyky alkaa muodostumaan jo varhaisessa vauvaiässä. Kaikilla on siihen valmiudet, mutta lopputulos riippuu vanhempien vuorovaikutustaidoista - vauvan tarpeiden, hoivan, hellyyden ja huomioinnin yhteistuotoksena. On surullista, jos tuo tunnetaito ei pääse kehittymään. Sen läsnäolo tai puute vaikuttaa elämässä kuitenkin niin monessa eri tilanteessa niin työpaikalla, parisuhteessa, ystävyyssuhteissa. Kaikessa.




Vaikka ihmisalun lähtökohdat olisivatkin olleet kaikkea muuta kuin empatiaa lisääviä, niin toisaalta olen sitä mieltä, että empatiaa voi ja pystyy harjoittamaan läpi koko elämän. Kokemus tuo viisautta ja lisää empatiakykyä, jos on sille vastaanottavainen. On paljon helpompi asettua toisen ihmisen ahdinkoon, jos itse on joutunut kokemaan vastaavanlaisia vastoinkäymisiä. Nämä herkästi empaattiset, ison ja viisaan sydämen omaavat ihmiset harvoin myöskään lähtevät kyseenalaistamaan tai tuomitsemaan muiden tekemiä ratkaisuja.


Olen miettinyt monesti näitä ihmisiä, jotka herkästi asettuvat arvostelemaan muita, tai asettuvat toisen yläpuolelle, jopa tuomitsevat. Millä oikeudella? On luonnollista, että kaikkia muiden tekemiä päätöksiä ei tarvitse hyväksyä mutta kenellä meistä on varaa mustavalkoisesti tuomita tai arvottaa muita heidän ratkaisuistaan ja laittaa itsensä yli muiden? Se heittäköön ensimmäisen kiven ken voi...




Vietin lauantai-iltaa rakkaiden lapsuusystävieni seurassa ja siinä turistessamme mietin, että naisten syvällisissä keskusteluissa on yksi eräs merkittävä piirre, josta miehet jäävät usein paitsi. He jakavat tietojaan ja viisauksiaan elämänsä ihmisistä, myös tuttaviensa kokemuksista. Joku sanoisi, että naiset siellä vaan juoruilevat mutta toinen puoli asiassa on yhteisöllinen oppiminen. Eikö ole hieno oivallus ;)? Käytetään tätä seuraavan kerran kun juoruillemme...Mutta todellakin, siinä yhteydessä kuulemme traagisiakin tarinoita toistemme läheisten ihmiskohtaloista ja saamme samalla syvyyttä ja tietoa siitä miten eri tavalla asiat voivatkaan mennä eri ihmisten elämässä. Se jos mikä laajentaa maailmankuvaamme ja mahdollistaa myötäelämisemme taidon kehittymisen. Sen vuoksi nelikymppinen nainen on jo niin viisas :) On ehditty aika paljon juoruilemaan...Anteeksi, oppimaan yhteisöllisesti naisten kesken.




Niin, empaattinen ihminen on minusta viisas ja ennen kaikkea laaja-alainen. Tuomitseva ei. Hänen maailmankuvansa on monesti hyvin suppea. Empaattisen ihmisen sielu on vanha. Tietämys ja kokemuksen kautta tulleet opit ovat mahdollistaneet tälle ihmiselle niin laajan perspektiivin, että hän kykenee näkemään asioissa monia eri syvyyksiä ja värejä. Jos uskoisin kuolemanjälkeiseen sielunvaellukseen, väittäisin, että hyvin empaattisilla ihmisillä on jo monta kierrosta allaan. He harvoin tuomitsevat ketään, koska he tiedostavat, että kaikissa asioissa on monta eri puolta. Se ei silti tarkoita sitä, että kaikkea tarvitsisi hyväksyä. Riittää, kun ymmärtää. Harjoitetaan siis myötäelämisemme taitoja. Koskaan ei ole liian myöhäistä.