lauantai 10. lokakuuta 2015

Rakastumisesta.

Tämän viikon parisuhdeteemaa jatketaan. Tosin jos tarkkoja ollaan - tästä olisi kai pitänyt aloittaa...


Rakastuminen. Se on sananakin niin kaunis. Mutta mitä se oikeastaan on? Oletteko koskaan miettineet? Selailin nettiä tässä yksi kaunis päivä (niin, olen aina verkossa, myönnän). Törmäsin tähän Emilia Vuorisalmen,Mikko Leppilammen ex, nykyisellään häntä tituleerataan rakkauslääkäriksi,  kirjoittamaan Sekaisin Lovesta -teokseen ja siitä innostuneena tutkin erilaisia tieteellisiä tutkimustuloksia mitä aivoissamme ja elimistössämme oikein tapahtuu, kun ihminen rakastuu. Olipa mielenkiintoista kerrassaan. En aio nyt pitkästyttää teitä puhumalla mantelitumakkeesta, tunneaivoista tai limbisestä järjestelmästä. Tai dopamiinin aineenvaihdunnasta, kortisolista, serotoniinista, oksitosiinista tai mistään muistakaan hormoneista ja aivotoimintamme ihmeellisyyksistä. Ihan siitä syystä, etten ymmärrä niistä itsekään juuri mitään...


Paitsi, että oksitosiinista on pakko puhua. Kaikki synnyttäneet naiset tietää tämän kyseisen aineen. Se on se sama hormoni, jolla moni synnytys käynnistetään, koska se saa kohdun supistelemaan ja loppupeleissä synnytyksen jälkeen maidon herumaan. Se on sama hormoni, jota erittyy orgasmissa tai ylipäätään seksuaalista mielihyvää tuntiessa. Se vähentää pelkoa, kipua ja ahdistusta. Ei pöllömpää kamaa, eihän? Saako sitä ostaa jostain?


Entä kortisoli? Meidän kaikkien tuntema, ei-niin mukava kumppani, jota ainakin itse tiedän annostelevani ihan riittävästi. Mutta itse asiassahan kortisolissa on paljon hyvääkin. Se valpastuttaa meidät. Saa meidät keskittämään kaikki energiamme haastavimpiin tehtäviin ja auttaa myös suoriutumaan niistä. Antaa meille fokuksen. Sama pätee rakastumisessa. Keskitymme tähän uuteen kumppaniin täysillä juuri kortisolin ansiosta. Mutta entä kun se poistuu? Kaikki tiedämme tunnollisen työntekijän syndrooman. Heti kun loma alkaa, sairastuu. Elimistöllä on lupa hellittää. Tai käy niin kuin minulla. Mitä kovempi stressi on ollut, sitä äkäisempi on loman aloitus...Päteekö tämä rakastumiseenkin? "Joo, meidän äijällä on kortisoli poistunut elimistöstä ja nyt se tuijottaa enää vain formuloita - ei meikäläistä..." Sangen tuttua. Saisikohan kortisolia jostain annosteltuna aivoihin ja sen fokuksen voisi itse määrätä??


Kaikkea tätä meille tapahtuu meidän mantelitumakkeessamme - samassa paikassa mihin huumeetkin, esim. kokaiinin tai morfiinin sukuisten aineiden tiedetään vaikuttavan (puhuinkohan tästä jo jossain aiemmassa tekstissäni....en siis ole huumekoukussa tai -myönteinen vaikka siitä puhunkin). Tosin huumeet ravistelevat koko limbistä järjestelmää, kun taas rakastuminen on enemmänkin täsmäisku. Mutta ei siis ihme, että rakastuminen suorastaan "juovuttaa" ja tekee meistä riippuvaisia ko. tilasta. Nämä meidän omat morfiini-annoksemme tekevät meidät voittamattomiksi; vievät kivun, lisäävät hyvänolontunteita ja sammuttavat nälän. Siksi rakastunut ihminen laihtuu. Eikä siinä vielä kaikki. Rakastunut ihminen on kaunis. Hän suorastaan hehkuu. Miksi? No hänhän käy valtavilla kierroksilla hormonihuuruissaan. Pupillit laajenneena, silmät loistaen, hoikistuneena, posket rusottaen. Onhan se kaunista. Alkaa suorastaan herättää kateutta. Miksei kukaan ole keksinyt vielä mitään rakastumis-pilleriä? Häh? Nyt äkkiä. Arvatkaa ostaisinko.


Miksi ihminen sitten rakastuu? Tietysti taustalla on paljon evoluutio-oppia ja biologiaa, mutta sanotaan, että ihminen ei rakastu ellei hän ole siihen valmis. Rakastumisen todennäköisyys on suurimmillaan silloin, kun meillä on tarve muuttua syvällisesti. Tai olemme käyneet esimerkiksi jonkun isomman kriisin läpi elämässämme; parantuneet vaikeasta sairaudesta, voittaneet masennuksen tai selvinneet työuupumuksesta. Aivomme tarvitsevat rakastumista parantuakseen vallinneista negatiivisista olosuhteista ja ohjaavat meidät rakastumaan. Erittäin mielenkiintoista. Nyt jos siis juuri olet selvinnyt burn-outista, niin kipin kapin radalle ja rakastumaan. Aivosi odottavat jo!


Nyt kun tiedämme, että rakastuminen on vain aivojemme hormoni-toiminnan muutoksia, niin kuinka ihminen sitten voi itse vaikuttaa mihin tai kehen hän rakastuu? Tutkijat vouhottivat joitakin vuosia sitten paljon feromoneista, näistä tuoksuaineista, ja niiden yhdenmukaisuuden vaatimuksista kumppanin kanssa mutta viimeisimmän tiedon valossa rakastumisen koko kaava on hyvin monimutkainen. Luonnollisestikaan ei voida sivuuttaa universaaleja viehtymyksen lainalaisuuksia siitä mitä miehet ja naiset pitävät ulkoisesti viehättävinä piirteinä, mutta naisen rakastumisessa on selvästi paljon laaja-alaisempia ulottuvuuksia kuin miehillä. Tämä ei varmaan yllätä meistä ketään? Kaikki olemme kuulleet, että naisen lantion suhde (rintoja unohtamatta) muuhun vartaloon nähden on tärkeässä roolissa miesten parin valinnassa...Jep. Mutta naiset ovat monipuolisempia tässäkin asiassa. He rekisteröivät alitajuisesti miehessä myös tämän statuksen, sosiaaliset taidot ja aseman vertaistensa seurassa ja muodostavat käsityksensä sen perusteella. Kuulostaako tutulta? Ei ihme, että ne Ferrareilla ajelevat karpaasit keräävät naisia...Ollaan siis vissiin ihan tasoissa.


Mutta entäpä sitten kun rakastumme? Kauanko tästä upeasta ja kaunistavasta hormooni-myrskystä pääsee nauttimaan? Optimistisimmatkin tutkijoiden arviot puhuvat karkeasti maksimissaan kahdesta vuodesta ( kuulostaa sekin tutulta, eikö?). Miksi valtaosa pareista eroaa juuri kahden vuoden seurustelun jälkeen? Kemiallinen coctail haihtuu ja iskee matafakin darra... Mutta krapulastakin selviää niin kuin tiedetään. Ennen pitkää. Rakastumiskrapulasta tietää kait selvinneensä jos on vielä kumppaninsa kanssa yhdessä..


Lopuksi vielä. Tiesittekö muuten, että mies rakastuu nopeammin kuin nainen? En tiennyt minäkään ennen tätä. Miehistä liki 40% pystyy sanomaan nuo maagiset kolme sanaa mielitietylleen jo ensimmäisen kuukauden aikana, kun naisista siihen samaan kykenee vain vajaa neljännes. Ovatko miehet loppupeleissä valmiimpia sitoutumaan kuin naiset? Tässä sitä pähkinää pureskeltavaksi..


ps. tuon vaiheen jo ohittaneille blogin seuraajille (allekirjoittanut mukaan lukien) lohdutukseksi. Lue kohta oksitosiini. Etenkin seksuaalinen mielihyvä. Sekä kortisoli. Saatavissa. Don´t worry. Masennuslääkkeissä muuten käytetään paljon serotoniinia lisääviä aineosia..peli ei ole siis menetetty...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti