Viha.

Niin voimakas sana. En tunnista koko tunnetta. En kykene vihaamaan ketään. Tai mitään. Se vie niin valtavasti energiaa. Mutta tällä hetkellä viha on läsnä kaikkialla. Miksi ihmiset kykenevät vihaamaan niin paljon, että ovat valmiita tappamaan itsensä ja muita? Kuinka Isis tai muut lahkot tai terroristijärjestöt sen taitavat? Kuinka he kykenevät lietsomaan meissä ihmisissä niin vahvoja tunteita; pelkoa, vihaa, aggressioita, joiden avulla he pääsevät päämääriinsä? He ovat taitavia siinä mitä tekevät - sen osoittaa jo viimeaikaiset uutiset. Ilman noita ihmispoloja, jotka antautuvat noille tunteille, he eivät kykenisi vavisuttamaan tätä yhteiskuntaa ja pelottelemaan myös meitä länsimaalaisia. Syyrialaisia ja muita lähi-idän ihmisiä unohtamatta. Luomaan turvattomuutta, lisäämällä pelkoa, vihaa ja sekasortoa.


Hajoita ja hallitse. Siitähän tässä on loppupeleissä kysymys. Vallasta, vallanhimosta, ahneudesta, väkivallasta, julmuuksista. Ihminen on aina tehnyt hirmutekoja toisilleen ja käyttänyt uskontoa välikappaleena. Kuinka paljon ihmisiä pitää yhäkin kuolla uskonnon puolesta? Hiiteen kaikki uskonnot. Niistä ei ole seurannut mitään hyvää. Kirkko on vain rikastunut - julmuuksien avulla. Vuosisatojen ajan. Ja tekee niin yhä. Käyttää valtaa, jota me olemme sille mahdollistaneet.


Viha on intohimoista. Väkevää. Aivan kuten rakkauskin, mutta ne eivät ole toistensa vastakohtia. Rakkauden vastakohta on minusta välinpitämättömyys. Ei ole enää tunteita olemassa. On vain tyhjyys. Jokin on päättynyt. Jäljelle voi jäädä kiitollisuutta, kaveruutta tai vain pelkkää turtuneisuutta. Mutta harvoin vihaa, koska se vaatii huomattavasti enemmän. Jos rakkaus kääntyy vihaksi, se ei ole kuollut. Oma mieli tällöin manipuloi kauniin tunteen muuttumaan rumaksi. Mutta intohimo on yhä siinä. Sen vuoksi puhutaankin intohimo- tai viharikoksista. Niissä on tunnetta, joka on kääntynyt tai muuntunut toiseksi mielen sairastuessa tai ihmisen kohdatessa niin suuria vastoinkäymisiä, että hänen käyttäytymisensä muuttuu.


Niitä ihmisiäkö Isiskin houkuttelee riveihinsä? Joiden elämäntarinassa on ammottava aukko, tunteiden vaje, joka odottaa täyttymystä. Sen tunnevajeen täyttää viha. Kuinka paljon enemmän saisimmekaan aikaan, kun tuo tunne olisi rakkaus. Pyyteetön, kaunis, vilpitön ja antava rakkaus.


En voi olla lisäämättä tähän loppuun näitä John Lennonin upeita sanoja. Sanoja, joissa edelleenkin piilee kaikki viisaus. Myös tänä päivänä.


"Imagine there's no heaven
It's easy if you try
No hell below us
Above us only sky
Imagine all the people
Living for today...

Imagine there's no countries
It isn't hard to do
Nothing to kill or die for
And no religion too
Imagine all the people
Living life in peace...

You may say I'm a dreamer
But I'm not the only one
I hope someday you'll join us
And the world will be as one

Imagine no possessions
I wonder if you can
No need for greed or hunger
A brotherhood of man
Imagine all the people
Sharing all the world...

You may say I'm a dreamer
But I'm not the only one
I hope someday you'll join us
And the world will live as one"


Make peace not war. Olen mielelläni hippi. Rakastakaa, älkää vihatko.