Mietin tänään ensimmäistä kertaa aihetta mistä kirjoittaisin. On taas ruodittu syntyjä syviä ja jos lupaan, että tarjoan kepeääkin luettavaa, niin sitähän pitää silloin tarjoilla aika ajoin..
Noh, Facebookin ihmeellinen maailma tarjoaa siihen oivaa materiaalia ja aihe tarjoutui kuin tilauksesta ystävän jakamasta artikkelista "Nainen - oletko sinäkin perheesi (väsynyt) projektipäällikkö?" En varmasti ilman tätä jakoa olisi eksynyt Vauva.fi sivuille...Sen verran aikaa siitä edellisestä visiitistä on. Silloin taisin bongata (myös facesta) keskustelun pätkän ko. sivuilta liittyen tamponin narujen koristeisiin..Kyllä. Luitte oikein. Ja se viestiketju oli oikeasti pitkä...Totesin, että taidan jättää noiden sivujen selaamisen vähemmälle..Välillä hävettää olla nainen. Onneksi niin harvoin.
Mutta projektipäällikköyteen. Käsi ylös kuinka moni tunnistaa olevansa perheensä projektin vetäjä? Täällä nousee yksi..
Tuntuu ettei järin paljon tapahtuisi, jos ei itse olisi kaikkia lankoja käsissään taidokkaasti punova ja palloja ilmassa pitelevä jonglööri...
Saatte kuvan siitä mitä tällä tarkoitetaan, kun luette seuraavan otteen tästä Sanna Sommersin kirjoituksesta:
"Piia (nimeä ei ole oikeasti vaihdettu...), 42 (ikä voisi olla yhtä hyvin 39..), on matkalla töistä kotiin ja mielessä pyörii viikon to do -lista: Varaa nelivuotisneuvola (meillä voisi olla koululaisen kuulotutkimus..). Valmistele synttäreitä. Ilmoita lapset harrastuksiin. Tarkista, mitkä liikuntavarusteet kouluun tarvitaan huomiseksi. Muista pestä sukkia ja kalsareita. Ja ai niin, mitä tänään syötäisiin?
Kotiovella Piia huomaa kulkeneensa koko matkan ajatuksissaan. Väsyttää, kun päässä surraa koko ajan... Jotenkin vain on päädytty tilanteeseen, jossa kokonaisvastuu lapsiin liittyvien asioiden muistamisesta, aikatauluttamisesta ja järjestämisestä on Piialla. Kyse ei ole siitä, etteikö puolisokin vuorollaan tyhjentäisi tiskikonetta ja lukisi lapsille iltasatuja (tai hakisi harrastuksista). Kyllä hän ruokaa laittaa ja imuroi, kun niin sovitaan. Kyse on siitä, ettei suuri osa asioista tapahdu, ellei Piia pane niitä liikkeelle. Hänestä on tullut perheen projektipäällikkö..."
Mutta kysymys kuuluukin. Miten tähän päädytään niin monessa perheessä? Miksi naisista tulee monessa taloudessa se päävastuullinen organisaattori, jota ilman ainakin ne harrastuksiin ilmoittamiset jäisi tekemättä,vanhempain vartit sopimatta ja kummilasten lahjat ostamatta? Olemmeko me nykyäidit liian jyrääviä? Vai mikä siinä oikein mättää? Myönnän toki, että meidän perheessämme jäisi moni taloon liittyvä asia hoitamatta tai tekemättä, jos puoliso ei ottaisi niissä vankempaa roolia, mutta se, että lasten asioihin liittyvät asiat usein lankeavat äidin harteille on kummallista. Ja raskasta.
Kieltämättä etenkin silloin, kun lapset olivat pienempiä tämä aiheutti enemmän riitoja. Nyt kun reissaan paljon työkseni ja olen poissa kotoa enemmän, lapseni ovat todellakin joutuneet ottamaan itse vastuuta monista asioista ja itsenäistymään. Se ei pelkästään ole negatiivinen asia vaikka se näin pakon sanelema onkin. Se, että 12v. tytär osaa laittaa jo useita ruokia on suuri apua ja loistava taito hänen omaakin tulevaisuutta ajatellen. Ja hän tykkää aidosti siitä. Mutta edelleenkin, kun olen lähdössä työreissuun käyn kaupassa ennen, jotta perheellä on ruokaa, kirjaan usein ylös tulevien päivien tärkeät menot ja ajat (koska mies ei niitä muista), hankin lahjakaappiin varastoon lahjoja, koska yllätyssynttäreitä tulee, hoidan hoitopaikkajärjestelyt ja lastenvahdit, jos osuu päällekkäisiä menoja ja kuulustelen läksyjä puhelimessa...Projektipäällikön vastuu ei katoa, vaikka etäisyys kotiin olisi satoja kilometrejä..
Puhun nyt vain omasta puolestani. Tietyllä tavalla olen nauttinut siitä, että minun vastuullani on niin moni asia. Tiedän miten siitä kaaoksesta ja aikatauluttamisesta selvitään, koska olen tehnyt sitä vuosia. Ja nyt kun lapset ovat kasvaneet, tilanne on koko ajan helpottunut. Silti rooli on jäänyt päälle ja toimenkuva on pinttynyt sitkeästi pirtaani ja leima on otsassani - myös näiden perheemme muiden jäsenten mielissä. Olisiko aika vaihtaa toimenkuvaa? Olisiko aika hakea jo jotain muuta pestiä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti