Eivätkö kaikki lapset pidä omia vanhempiaan jossain vaiheessa lapsuuttaan ja nuoruuttaan aika tylsinä, vanhoina ja epätrendikkäinä? Ne vanhat kalkkikset eivät tajua elämästä mitään. Ovat pudonneet kelkasta. He ostavat perjantaisin erilaisia juustoja ja tekevät juustotarjottimen, juovat yhteisen oluen puoliksi ja käpertyvät sohvan nurkkaan ja katsovat yhdessä television aivottomia viihdeohjelmia ja menevät nukkumaan. Loppuaika kuluu arkisten askareiden ja erilaisten suoritteiden parissa. Kesälomalla pakataan perhe ja koira autoon ja ajetaan mökille. Riehakkainta heidän elämässään on se, kun lotossa voittaa 4 ja vara. Tai jos auto vaihdetaan uuteen viiden vuoden välein - tosin sittenkin ostetaan ihan saman värinen ja merkkinen kuin aiempi etteivät naapurit huomaa, että se on vaihtunut.
Lapsena me kaikki mietimme, että meistä ei ainakaan tule edellä kuvatun kaltaisia vaan me osaamme nauttia elämästämme. Todellisilla tavoilla. Elää ja kokea. Olla villejä, juhlia aamuun asti, lähteä ex tempore-ulkomaan matkoille ja käyttää rahaa muuhunkin kuin lottoon ja viikonlopun ruokaostoksiin.
Niin ne ajat muuttuu. Ja ajatukset. Ovathan he osanneet nauttia elämästä. Niiden pienistä iloista. Kuten siitä kuinka hyviä ne juustot muuten ovat suolakeksien, viinirypäleiden ja omenan kera. Hieman punaviiniä kylkeen ja avot. Perjantain nautinto on kruunattu. Sen jälkeen lasi kourassa sohvan nurkkaan ja tuijottamaan Possea. Kyllä - elämän pienissä nautinnoissa piilee sen salaisuus. Carpe diem. Tartu hetkeen - sen vain keski-ikään asti yltänyt voi ymmärtää.
Ihanaa & nautinnollista viikonloppua mussukat!
ps. kaikkia elämän nautintoja ja saloja ei vissiin lapsille kerrottukaan. Kai niitä muitakin riehakkaita hetkiäkin oli kuin se lottoaminen... Sitä paitsi siinä on nykyään ne tuplaus- ja muut uudet ominaisuudet. Extra jännää.
pss. eikä jaksa enää edes valvoa aamuun asti, joten sen uupuminen elämästä ei harmita lainkaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti