Iseistä..ja vähän äideistäkin..

Tänään, jos koska on hyvä hetki pysähtyä miettimään omien vanhempiemme merkitystä elämässämme. Vietämmehän isänpäivää.


Omat vanhemmathan lienevät aina ne rakkaimmat vioistaan huolimatta. Sanotaan, että tyttölapsen minuuden ja itsetunnon kannalta etenkin isän hyväksyntä ja tuki ovat ne tärkeimmät eväät mitä kotoa voi saada. Ilmankos olen niin onnekas. Oma isäni on saattanut antaa jopa vääristyneen kuvan minulle siitä miten mies kohtelee naista tai huomioi tätä ja perhettään. Monta kertaa omassa elämässäni olen seurustelukumppaneiltani ja puolisoltani peräänkuuluttanut yhtä sitoutunutta, omistautunutta, kilttiä, kunnioittavaa ja turvallista huolenpitoa, koska olen nähnyt sen mallin lapsuudenkodissani. Monesti olen joutunut tästä syystä pettymään ja kasvattamaan itseäni. Olen joutunut tekemään töitä sen eteen, että hyväksyn sen tosiasian, että muunlaisetkin tavat ja mallit ovat toimivia eivätkä ole yhtään sen vähemmän huonoja.


Mitä aikuisemmaksi olen omassa elämässäni kasvanut, sitä vahvemmin olen siis oppinut ymmärtämään kuinka paljon saamani kasvatus ja kodin malli näyttäytyvät omassa parisuhteessani, lasten kasvattamisessa, minussa. Arvomaailmassani. En yksistään väitä, että parisuhteen ongelmat juontavat juurensa saamistamme erilaisista malleista ja kasvatuksesta, mutta usein, kun ongelmiin pureudutaan, huomataan, että juurisyy löytyy sieltä... Puolisoa valittaessa ei liene pahitteeksi tutustua siis myös puolison vanhempiin...


Viime aikoina, kun olen tätä oman elämäni välietappia punninnut monelta kantilta ja uinut syvemmissäkin vesissä, olen pohtinut paljon sitä miksi olen juuri tällainen kuin olen ja miten olen tällaiseksi päätynyt. Kiltteys ja toisten huomioiminen kumpuavat isältäni, temperamentti ja uteliaisuus äidiltäni. Avoimuus, rohkeus, itsensä hyväksyminen tällaisena kun on sekä uskallus yrittää ja myös epäonnistua tulevat sieltä hyväksyvästä, sallivasta ja rakastavasta kasvatuksesta ja kodin ilmapiiristä. Ne ovat aika hyvät eväät elämään. Saan olla kiitollinen niin monesta. Voi vaan itse yrittää pyrkiä samaan omien lasten kasvattamisessa.


Juhlistakaamme tänään siis kaikkia isejä, perheen rakkautta ja elämää. Oli se isä loppu peleissä millainen hyvänsä, niin ilman isiämme, ei olisi meitäkään. Olkaamme siis kiitollisia.