Onnellisuudesta.

Kaikkihan me mietimme miten olla onnellisia. Tai ainakin minä mietin. Arki on usein niin hektistä ja täynnä rasittavia velvotteita, että onnellisuus tuppaa unohtumaan. Elämäntaito-opukset neuvovat listaamaan joka päivä itselle ylös kiitollisuuden aiheita tai kääntämään negatiiviset asiat positiivisiksi oman asennoitumisen kautta. Onni löytyy sieltä. Kuulemma. Helpommin sanottu kuin tehty, jos kaikki vaan v...ttaa. 

Tai sitä kuulee usein sanottavan, että tartu hetkeen ja nauti niistä jokaisesta. Ole läsnä ja elä nyt, niin olet onnellinen. No mitä hittoa - jos oma elämä on aivan hanurista niin haluaako siihen hetkeen nyt niin tarttua...tai jäädä. Ei halua. Haluaa muutosta. 

Mutta joku viisaus noissa ohjeissa kuitenkin piilee, koska oman asenteen avulla monta negatiiviselta tuntuvaa asiaa voi kääntää positiiviseksi, jos vain itse niin päättää. Uskon vahvasti siihen, että kyse on nimenomaan omasta tahtotilasta. 

Päätin tänään tehdä kuten opukset sanoo. Listata ensinnäkin kolme arkipäiväistä asiaa, joista olen olen tänään ollut kiitollinen. Se oli loppupeleissä helppoa, koska tänään päivä alkoi hyvin. Miksikö se alkoi hyvin? Asennoiduin tähän maanantaihin eri lailla. Päätin, että nautin tästä alkavasta viikosta. Ja nautin siitä, kun kello herättää 6.20 ja crosstrainer kutsuu pimeällä terassilla, koska tiedän, että jos vaan saan luuni aamulla liikkeelle, minulle tulee hyvä olo. Koko päiväksi. Listasin ensimmäisen kiitollisuuden aiheen. Minä pystyn liikkumaan. 

Aamulla sain ystävältä kauniin ja kannustavan viestin ja sain listalle toisen kiitollisuuden aiheen. Minulla on ihania, rakkaita ystäviä, joita ilman tämä elämä olisi paljon tylsempi paikka. Minua rakastetaan pyyteettömästi. Se on lahja. 

Kolmas kiitollisuuden aihe liittyy rakkaaseen harrastukseeni. Pääsin illalla ratsastamaan aivan mahtavalla hevosella ja tuntimme sekä sen jälkeinen yhteinen rapsutteluhetkemme nollasivat kovalevyni täydellisesti. Missään ei surissut. Olin todellakin läsnä siinä hetkessä. Olen niin kiitollinen siitä, että olen aikuisiällä löytänyt itselleni noin rakkaan harrastuksen ja että yhä hevosen selkään pääsen kapuamaan. Joku päivä ne saavat hankkia sinne tallille vinssin minua varten, kun lonkkani eivät anna muuten myöden nousta selkään...

Kun ajelin talleilta kotiin, ymmärsin, että tätä se onni on. Tarttumista hetkeen ja nauttimista niistä kiitollisuuden tuokioista, joita elämä antaa. Jotkut osaavat sen tajuta ilman opuksia ja toisilla menee vähän kauemmin. 

Jos itselläsi on se tilanne, että elämä ei ole just nyt sellainen, että kiitollisuuden aiheita jaksaisi alkaa kaivelemaan tai kaikki vaan on helkutin vaikeaa, niin tämä ohje voi auttaa: " yksi onnellisimmista hetkistä elämässä on se, kun löydät rohkeutta päästää irti niistä asioista, joita et pysty muuttamaan". 

Ota siis pieniä askeleita joka päivä - onni voi olla jo seuraavan nurkan takana. Carpe diem! Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille.