Maanantai..

Muistatteko kelju k. kojootin ja maantiekiitäjät? Tyyt.tyyt. Ja taas ne meni, jyräsi kaiken ja kelju k. kojootti jäi makaamaan asfalttiin aivan littanana. Visualisoikaa tilanne. Kuvitelkaa tunne. Minulla on se. Ihan kuin joku olisi ajanut yli, pakittanut, ja ajanut taas yli sekä toistanut sen pariin kolmeen kertaan..

Hirmu kiva fiilis. Mahti-maanantai. Kun joka taho haluaa sinusta jotain, imee sinut kuiviin ja jättää ryttyyntyneen rievun jälkeensä. Olenko vähän marttyyri? No olen. Anteeksi. Totuus ei suinkaan ole niin kamala, mutta välillä tämä ruuhkavuosien joka suuntaan repeäminen tuntuu vaan kovin haastavalta.

Aivan liian paljon liikkuvia osia, muistettavia asioita, tekemättömiä töitä, vastaamattomia viestejä, toimimattomia järjestelmiä (aarghh miten turhauttavaa), uusia tiimiläisiä. Kasvatuksellisia kriisejä, keskusteluja, entisiä puolisoita, lapsia, opettajia, vanhempainvartteja, valmentajia, harrastuksia, kisoja. Puuttuvia tilauksia, ottamatta olevia passikuvia, hoitamattomia asiapapereita, maksamattomia laskuja. Liikaa pimeyttä, aikaisia aamuheräämisiä, työmatkoja, renkaiden vaihtoa, autojen vekslaamisia.

Liikaa vaan kaikkea. Ei ihme, että lapsiraukka hakee huomiota kyseenalaisin keinoin. Ai niin - en saisi kirjoittaa enää lapsistanikaan. Tulee ukaaseja, toiveita, ohjeita. Mitä saa kirjoittaa, mitä ei. Äiti muuten toivoo, että hänestä saa kirjoittaa, aina. Ja kehua. Kehuttu on. En tulisi toimeen ilman teitä. Kiitos. Ja kiitos myös isälle. Olette aina osanneet osoittaa rakkautenne myös tekojenne kautta. Pelastatte kaaokseni usein. Ruokitte meitä, ojennatte auttavan kätenne. Toimitte arkikaaokseni ja -murheideni kaatopaikkana. Olo on jo paljon helpompi, jälleen.

Mitä tekisinkään ilman toista tukijalkaani? Olet olkapääni, kannattelijani, voiman ja viisaiden sanojen lähteeni. Saan sinulta niin paljon. Sanot aina "kun antaa, niin saa." Se on totta. Hyvä tulee hyvän luo.
Kaikissa päivissä on jotain hyvää. Niin tässäkin. Uhmaan ohjeistusta esikoiseni luvalla. En tiedä onko vanhempana olossa mikään palkitsevampaa kuin se, että menet koululle aamuvarhain vanhempainvarttiin hieman pelonsekaisin, odottavin tunnelmin ja tulet ulos sieltä sydän lähes rinnasta pakahtuen. Opettajan sanoja lainatakseni " on upeaa nähdä noin muita huomioiva ja empaattinen tyttö, joka ei koskaan jätä ketään ryhmän ulkopuolelle ja joka ottaa vastuun tilanteessa, joissa sitä tarvitaan". Ylpeys. Rakkaus. Kiitollisuus. Jotain on onneksi mennyt oikein.

Onneksi elämä ja lapset ovat armollisia. Vaikkei ihan jokainen päivä ole onnistunut täysillä, niin tuhot eivät ole lopullisia. Kaikki mitataan pitkässä juoksussa ja huomenna on aina mahdollisuus korjata tämän päivän vauriot.

Hyvää yötä. Kauniita unia. Käyn peittelemässä lapset. Aloitan siis jo tänään.