Tällä kertaa en puhu metaforista. Enkä ihmismielen synkkyydestä. Vaan ihan konkreettisesti tästä saapuvasta kaamosajasta. Pimeydestä, joka meinaa meidät nielaista ja joka vuosi vuodelta tuntuu vaikeammalta ja vaikeammalta kestää.
Onhan siihen lääkkeitä ja olen surutta lääkinnytkin itseäni. Valohoitoa etelässä - jo sen loman odotus keskellä pitkää ja pimeää marraskuuta on auttanut. Katson Facebook-muistojani tältä viikolta ja kyllähän ne kirpaisevat. Useimpina vuosina olen saanut nauttia jatketusta kesästä tämän syyslomaviikon purjehtien Kreikassa tai Kroatiassa ihanien ystävien tai perheen kera. Monena vuonna olemme viettäneet vielä toisen loman myöhemmin talvella auringon alla. Ja sitä on pitänyt täysin itsestäänselvänä. Ei ole kieltämättä aina edes osannut arvostaa, että on kuulunut noin etuoikeutettujen ihmisten joukkoon, jotka voivat hassata rahojaan surutta useisiin matkoihin vuodessa. Toki ne ovat jokaisen omia valintoja ja osa sijoittaa ylimääräiset rahansa ihan muihin asioihin. Matkustelu on aina ollut itselleni se juttu johon haluan satsata ja jonka haluan suoda myös lapsilleni.
Tänä vuonna tilanne on toinen. Ero on kallis. Kaikin tavoin. Joku joskus sanoi, että eroaminen maksaa noin satatonnia. Saattaa se olla - etenkin jos toinen osapuoli ostaa toisen ulos yhteisestä kodista. Mutta rahaa menee myös kaikkiin hankintoihin mitä siihen uuden elämän aloittamiseen liittyy. Saatikka sitten siihen arkitodellisuuteen, kun yksin maksat kaiken sähkö-, yhtiövastike-, laina-, vaate-, ruoka-, ja muista kodinhankinnoista ja kuluista. Viivan alle ei tahdo jäädä matkakirstuun edes kolikoita. Mutta..
Älkää ymmärtäkö väärin. En ole katkera vaikka jonain vuonna kermapyllyni ei aurinkoa näekään. Maailmassa on aika lailla isompiakin ongelmia. Kaikkea ei todellakaan voi mitata rahassa. Ihminen on vaan hetkittäin niin pieni, että se kompuroi juuri tällaisissa kohdissa. Kunnes se onneksi tajuaa nostaa katseensa vähän ylöspäin ja huomaakin, että kaiken tämän pimeyden keskellä on valoa aivan riittämiin. Koska se loistaa läheisten sydämistä, silmistä ja se yhdessäolo yksistään tuo sen valon elämään. Koska olet niin käsittämättömän onnekas, että elämässäsi on niitä ihmisiä, jotka sen valon sinulle takaisin heijastavat.
Silloin sitä ei tarvitsekaan enää keinotekoisesti lähteä maailmalta hakemaan.
Nautitaan tästä pimeyden tulostakin ja annetaan sen sisäisen valon loistaa. Ja sitä paitsi keski-iän kynnyksellä nautitaan myös siitä, että saadaan sytytellä tulet takkaan ja kynttilöihin ja voidaan käpertyä sen oman lämpöisen kylkeen. Ihanaa viikonloppua ihmiset 💖
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti