Tädit täpinöissään...

Kyllä se ikä jossain näkyy ja tuntuu - nimittäin mukavuudenhalun kasvussa. Pari havaintoa tältä viikolta.

Ollaan Lintsillä valokarnevaaleilla nuorisoni kera. Ystäväni puolisonsa ja tämän lapsien kanssa. Nämä esiteinit pillifarkuissaan, pää ja nilkat paljaana, lyhyissä takeissaan, ilman käsineitä. Raikas, räväkkä pohjoinen merituuli puhaltaa koleasti luihin ja ytimiin asti. Jo pelkästään heidän pukeutumistaan katsellessa tuli kylmä. Ei ne myönnä, että niillä on kylmä. Koska pitää näyttää olevansa cool. Puhkuttiin ja pöhistiin siinä yhdessä ystäväni kanssa tätä asiaa kuin kaksi, keski-ikäistä tanttaa ja tajuttiin - niinhän me ollaan. Muisteltiin omaa nuoruuttamme ja sitä, kuinka mistään hinnasta ei pipoa päähän laitettu. Oli miten paljon pakkasta tahansa. Kaikista vanhempien jupinoista huolimatta. Eikä myönnetty koskaan, että olis paleltanut vaikka korvat punaisina viiletettiin menemään. Ihme ettei pää oikeasti jäätynyt.
Nykyisin on aivan sama miltä näyttää, kunhan ei vaan tarvitse palella.
Toinen havainto. Ollaan lapsuuden ystävieni kanssa sovittu lähtevämme juhlistamaan neljästään nelikymppisiämme - olemmehan samaa vuosikertaa. Varataan koko ilta ja vedetään pitkän kaavan kautta. Arvanette miten kävi. Yksi lähtee autolla (tosin - ihan mahtavaa, koska mukavuudenhaluisena olisikin julkisilla liikkuminen siinä kylmyydessä ja tuulessa ollut karseaa), yksi ei muuten vaan juo, koska nyt täytyy ottaa iisimmin, me kaksi muuta ollaan muuten vaan niin väsyneitä, ettei meidänkään yritys kovin kaksinen ollut. Ruokailun jälkeen yhdet drinkit ja siinä se sitten. Kotiin ajoissa, koska nukuttaa. Missä on ne aamuun asti crazy-bailaamiset? Missä on chica-chica meininki? Ei joraamista, ei yökerhoja, ei yhtään nolostuttavaa lähestymis- tai iskuyritystä. Ei edes Ville Haapasalo lähesty meidän pöytää vaikka hän kaikkien muiden pöytäseurueiden luona vierailee (ollaan siis Villen ravintolassa syömässä). Hyvä ruoka By the way. Suosittelen. Tämä ei ole maksettu mainos. Viinit ihan marjamehua. Mutta onpahan georgialaista skumppaakin tullut nyt maistettua. Ihan ei ole viinimaa se. Ei. Palvelu on hidasta, mutta meillä ei ollut kiire. Juttua riitti. Nyt on ammennettu ja päivitetty kaikki. Ruodittu vanhat ystävät ja päivitelty maat ja mannut. Me ei olla yhtään muututtu. Ja silti me ollaan. Se on niin hauskaa.
Oltiin muuten ennen ruokailua Exit Roomissa. Yhtään ei otettu tosissaan. 66minuuttia aikaa ratkoa kaikki vihjeet ja vapautua lukitusta huoneesta. Me oltiin aivan täpinöissään. Hetkeksi taannuttiin taas sinne yläaste-tasolle. Yksi meistä rauhallisesti tutkii, pähkäilee ja availee lukkoja suit sait. Yksi tekee kokonaisarviota tilanteesta ja yrittää johtaa tilannetta harkitusti. Kaksi sählää ja säätää ja kokeilee vähän kaikkea. Vaikea arvata mihin kategoriaan itse kuulun. Mutta jokaista meitä tarvittiin. Meidän sanaton ja sanallinen kommunikointi toimii. Me nauramme, jopa kiljumme kauhusta, kun jostain laatikosta esiin väpättää yht´äkkiä käsi. Sen jälkeen kukaan ei halua avata yhtäkään luukkua ja laatikkoa. Minut pistetään astumaan uuteen avautuvaan huoneeseen ensimmäisenä. Onneksi mikään hämähäkki ei putoa niskaan. Matikkatehtävät meinaavat sekoittaa pasmat. Yhdellä ystävistäni meinaa hirttää kiinni, kun lasketaan kaikki ääneen, sikin sokin ja päällekkäin. Jokaisella eri tulos. Vähän provosoinkin. Koska se on vaan niin hauskaa. Me ollaan melkein 15v jälleen.
Roolit ovat tallella.
Selvitään huoneesta ulos ennätysajassa ensikertalaisiksi. Tai niin meille ainakin sanotaan. Ollaan ihan into piukassa. We made it. Ei tartte hävetä. Vaikka ollaan tuhottu aivosolujamme aikanaan ihan urakalla, niin ei me ihan nyhveröitä olla. Paikan nainen on ihan innoissaan meistä. Sanoo, että harvoin näkee tuollaista puhdasta iloa ja yhteistyötä ja nopeutta ratkoa tehtäviä kuin meillä ja kuinka hienoa, että osasimme niin heittäytyä ja eläytyä leikkiin. Olen samaa mieltä.

Meissä on yhä toivoa. Vaikka me ei aina jakseta crazy-bailata aamuun asti. Vaikka me ollaan jo aika mukavuudenhaluisia ja halutaan mieluummin kotiin ja herätä virkeänä seuraavaan aamuun, niin joskus me saatetaan taas repäistä. Sitä odotellessa. Varaan Ruisrock 2017 majoituksen. Sinne mennään. Piste. Eikä ajoissa nukkumaan. Ja ehkä tässä joku keikka ennen sitäkin keksitään.

Ps. Lainaan (hieman mukaillen tosin) tätä aikanaan meidän 120v bileisiin tehtyä 30-vuotisrunoa , jonka silloin 10 vuotta sitten tein..
"Nyt kun pyörähti mittariin meille kaikille luvut 4 ja nolla, täytyy sanoa ihan ääneen: On aivan mahtavaa kun olen juuri teidän Ystävänne saanut nämä vuosikaudet olla"