Uskalla haluta..

Ehei. En aio kirjoittaa lisää seksistä. Se varmaan monilla tuli otsikosta ensimmäiseksi mieleen? Myönnätkö ;)?


Tämä liittyy nyt enemmänkin ihan muunlaiseen haluamiseen. Ja itse asiassa minusta oikein vahvasti tähän keski-ikäistymiseen. Tässä iässä ihminen tietää jo tasan tarkkaan mitä haluaa, vai tietääkö?




Luin yksi ilta filosofian professori Timo Airaksisen kolumnia vastaavalla otsikolla. Airaksinen on julkaissut hiljakkoin kirjan "Halun vallassa - onnellisuutta etsimässä" ja hän peräänkuuluttaa nimenomaan haluamisen tärkeyttä. Kaiken haluamisen mahtia. Sillä halut vievät meitä ihmisiä ja ihmiskuntaa eteenpäin - ikävä kyllä niin hyvässä kuin pahassa. Mutta ilman sitä, maailma ei olisi kehittynyt tähän pisteeseen. Sillä pelkästään tarpeita tyydyttämällä maailma ei muutu.




Halut ovat tietysti aina riski ja ne sotkevat elämää, jos halut ovat luonteeltaan kiellettyjä tai likaisia. Riippuu siis halusta. Haluaako syödä kakkua ja säästää sitä vai yksinkertaisia, hyviä asioita. Kaikki halut eivät tosiaankaan liity likaisiin, kiellettyihin asioihin tai materiaan vaan ne voivat liittyä siihen, että yksilö haluaa auttaa muita, vähempiosaisia. Tai haluta tehdä kaikkensa sen eteen, että tietämys ja suvaitseminen lisääntyvät tässä yhteiskunnassa. Tai estää ilmastonlämpenemisen. Haluja siis tarvitaan, koska ilman niitä ei myöskään tapahdu muutosta - hyvässäkään.




Mutta entä sitten, kun ihminen saa kaiken haluamansa? Onko hän sen onnellisempi tai tyytyväisempi elämäänsä kuin aiemmin? Ei välttämättä, sillä haluilla on taipumusta olla tyydyttymättömiä. Vai riittääkö, jos saa silloin tällöin hyvää ruokaa tai lasillisen viiniä? Ei..koska sitä haluaa vielä lisää. Jonain toisena päivänä. Tai toisena enemmän kuin toisena. Ymmärrättekö mitä ajan takaa?




Materialistisilla haluilla on samanlainen ilmentymismuoto. Tutkijat ovat huomanneet, että ihminen on onnellisimmillaan juuri sinä hetkenä, kun käsi tarttuu tavaraan ostohetkellä, kun ostopäätös on tehty. Ei niinkään enää sitten, kun ihminen käyttää tai hyödyntää tuota hankkimaansa. Aika mielenkiintoista. Eli niin kauan kun vain haluamme jotain, voimme olla onnellisia? Kun sen sitten saamme, sen lisäarvo unohtuu hetkessä. Senkö vuoksi haluaminen on väärin? Tai niin meille suomalaisille on opetettu. Kaiken haluaminen on syntiä. Perustarpeiden täyttyminen on hyve, ylimääräisen hyvän haluaminen väärin.




Airaksinen on kuitenkin toista mieltä. Hän kehottaa ihmisiä haluamaan. Hänen mielestään se lisää ihmisten onnellisuutta ja elämäntäyttymystä. Kaikkein suurin synti on hänen mielestään elämätön elämä. Kun ihminen kuolemansa kynnyksellä toteaa katkerana miksi en silloin elänyt, kun oli siihen mahdollisuus. "Tarpeeksi haluamalla syntyy elämä eikä pelkkää hissuttelevaa haaveilua". Olen niin samaa mieltä tässä kuin Airaksinen.




Uskalletaan kaikki siis haluta. Just sitä mitä sinä haluat. Sano se ääneen, huuda! Ja halua: "Mä haluun..." Se ei ole väärin. Sillä tavalla se maailma muuttuu. Ja elämä tulee eletyksi, ei hissutelluksi. Amen.