Media on tänä päivänä täynnä vihaa, pahoinvointia, sekasortoa ja katastrofi-uutisia. Maailmanmeno on äitynyt niin kummalliseksi viime aikoina, että välillä tuntuu onko ihmiskunta jo vääjäämättömästi syöksykierteessä tuhoa kohti.
Vastapainoksi haluan tänään puhua rakkaudesta ja sen monista kasvoista. Jotta emme unohda, että maailma on edelleenkin hyvä paikka ja me ihmiset tarvitsemme osaksemme vain ruokaa & rakkautta, niin me selviydymme kyllä. Muu hoituu yksilön hyvinvoinnin kautta. Hyvä ruokkii hyvää.
Niin - rakkaus. Kun siitä puhutaan, väistämättä tulee ensimmäisenä mieleen romanttinen rakkaus. Mutta se on vain yksi oksanhaara rakkauden puussa. Rakkautta on niin monenlaista. Mutta mitä se rakkaus oikeastaan on? Mistä tietää, että rakastaa? Ja mitä eroa on rakastumisella ja rakastamisella? Tänään vuorossa siis lauantai-aamun filosofiaa..
Minä uskon, että rakkauden dna, sen ainesosat jäänevät ikuiseksi mysteeriksi, koska meille jokaiselle sen rakenne on yksilöllinen. Rakastumisen hormoneista ja aivojen toiminnasta kirjoitin jo joskus aiemmin. Rakastuminen on kemiaa, joka herää otollisessa hetkessä, otollisen kumppanin kanssa. Ajoitus, vastakaiku, sama aaltopituus ja jokin ylemmän johdatus. Minusta ne elementit täytyy osua kohdalle, jotta rakastuminen voi tapahtua. Se on kuin hedelmöittyminen. Kaikkien palasten täytyy sopia toisiinsa, jotta se ihme voi tapahtua. Siinä on jotain maagista. Niin hedelmöittymisessä kuin rakastumisessa. Jos niitä rupeaa syvällisemmin pohtimaan, niin voi vaan ihmetellä kuinka paljon terveitä lapsia tähän maailmaan syntyy ottaen huomioon kaikkien eri vaiheiden mahdollisuudet missä voi mennä pieleen. Sama pätee rakastumisen taikuudessa ja silti molempia tapahtuu paljon - onneksi.
Mutta rakkaus on muuta kuin rakastumisen tunnekuohuja ja hormonimyrskyjä. Minulle rakkaus on tätä.
Se ei ole pelkästään tunne, vaan se on päätös tahtomisesta. Päätös sitoutumisesta. Päätös toisen kunnioittamisesta, tämän hyvinvoinnin tukemisesta. Rakkaus on luottamusta, halua, toisen huomioimista, kannattelua, arvostusta ja tilan antamista ilman tarvetta muuttaa toista. Rakkaus on sitä, että hyväksyy toisen sellaisena kuin tämä on.
Nämä edellä mainitut rakkauden geenit rakentavat yhteisen siteen ja kumppanuuden ja muovaavat yhteisen alustan sellaiseksi, että molemmat voivat hyvin. Rakkaus ja rakastaminen parhaimmillaan antavat voimaa ja muovaavat yksilöstä paremman ihmisen kuin mitä tämä olisi ilman niitä. Elämän suurimpia lahjoja on saada rakastaa ja tuntea näin sekä saada osakseen yhtä vahvaa ja voimaannuttavaa vastarakkautta.
Mistä sitten tietää, että rakastaa? Jos miettii vaikka lapsiaan ja heihin kohdistuvaa rakkautta, niin sen vain tietää. Ei ole olemassa mitään sellaista tekijää, että sen olemassaoloa tarvitsisi kyseenalaistaa. On jopa valmis antamaan henkensä heidän puolestaan. Tämän rakkauden syvyys on jotain niin käsittämätöntä, että se täytyy tulla meihin verenperintönä. Miten muuten sen voi selittää? Omia lapsiaan rakastaa voimallisesti, mutta toisinaan rakkauden kääntöpuoli myös näyttäytyy. Miten voikaan joskus olla niin raivoissaan heille? Elämän mysteereitä. Omien vanhempiensa käyttäytymisen ymmärtää täysin eri tavalla vasta sitten, kun on omia lapsia. Niin se kuuluukin mennä.
Entä miten on mahdollista, että rakkaus voi loppua. Tai se voi väljähtyä. Koska niinkin elämässä toisinaan käy. Mistä sen tietää, kun se päättyy? Minä uskon siihen, että silloin parisuhteen osapuolet ovat lakanneet tahtomasta. Aiemmin tehty päätös on horjunut ja liitto ei enää anna voimaa vaan vie sitä. Jotain sellaista tapahtuu, mikä syö halun olla toiselle hyvä, tukea häntä, arvostaa tätä ja tällöin se kumppanuuden kivijalka pikkuhiljaa murenee ja sitoutuminen toiseen heikkenee. Koska rakkaus on kuin viherkasvi. Sitä täytyy muistaa ja jaksaa hoitaa. Kastella, ravita, vaihtaa multia ja huolehtia. Muuten se kuihtuu, lakastuu ja lopulta kuolee pois. Rakkaus ei ole siis aina ikuista.
Entä rakkaus, jota koemme muuhun kuin ihmisiin? Esimerkiksi työhön, harrastuksiin tai muihin elämämme intohimoihin. Parhaimmillaan se on juuri aiemmin kuvatun kaltaista. Voimaannuttavaa ja niin palkitsevaa, että yksilö voi paremmin, kun hän pääsee rakkauksiensa ääreen kuin ilman niitä. Se on side, sitoumus ja päätös, jotka ruokkivat yksilön tunnetta, minuutta ja hyvinvointia. Rakastaa voi siis niin monella tapaa.
Voisitko kuvitella elämääsi ilman rakkautta? En minäkään. Rakastakaa siis ehdoitta & pelotta ja olkaa valmiita ottamaan sitä vastaan. Tällöin elämä on täydempää eikä maailman sekasorto, viha ja katkeruuskaan pääse uimaan sielujen syvyyksiin. Rakkaudella vihaa vastaan. Voimakkaampi voittaa. Ruokkikaamme sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti