Life has a wierd sense of humour..

Olen aina ollut sitä mieltä, että elämällä on wierd sense of humour... Ja lähes mystinen tapa opettaa  ja kasvattaa meitä elämänpolullamme juuri niissä kohdin, joissa meiltä taidot vielä puuttuvat tai vaativat hiomista. Elämällä on taito osua näiden opastusten kanssa juuri niihin kipupisteisiimme, jotka mieluiten haluaisimme vain unohtaa ja haudata syvälle.
Sen olen tähän ikään mennessä jo oppinut, että kaikki roskat mitkä maton alle lakaisee, tulevat jonain päivänä sieltä esiin. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Niin se vain on. Pahimmat pelkomme usein käyvät toteen.

Enkä nyt aio tämän enempää synkistellä. Kunhan ihmettelen ääneen. Elämää yleensäkin. Kuten tavallista. Murehdin asioita etukäteen. Vaikkei pitäisi.
Tiedätte sen tunnetilan, kun olette tuudittautuneet seesteiseen ja lämpöä syleilevään, pehmeään olotilaan ja ajattelette, että ihanaa. Nyt vaan nautitaan elämästä, kun kaikki on niin hyvin. Koskaan ei kannattaisi sanoa sitä ääneen. Koska sen tietää, että se houkuttelee paikalle jonkun häiriötekijän. En sano, että piruja esiin, koska toisinaan ne ovat (onneksi) vain pieniä hämmennyksen ja hetkellisen sekasorron hetkiä. Valintatilanteita. Joita heitetään eteemme silloin kun niitä vähiten osaisimme odottaa.
Vai onko se sittenkään niin? Koska ainakin itsestäni on viime vuosina tuntunut siltä, että vedän muutosta puoleeni? Jos se onkin niin, että toiset ihmiset vaan ovat luonteeltaan sellaisia, että he ajautuvat hämmentäviin vaiheisiin, valintojen eteen. Ovat rohkeampia tarttumaan eteen heitettäviin haasteisiin. Valmiimpia muutokseen? En tiedä vastausta. Tiedän vain sen, minkä itse asiassa tekin olette joskus blogistani lukeneet. Että tuijottelen pytyltäni joka päivä näitä alla olevia mietelauseita. Ja kun niitä tuijottaa ja hokee mielessään lähes päivittäin, niin alkavatko ne sittenkin ohjata mieltämme? Alitajuisesti.



En silti allekirjoita tuota ensimmäistä. Elämä ei todellakaan aina ole niin yksinkertaista. Monet sen eteen heittämät haasteet ja valinnat ovat helkatin monisyisiä ja vaikeita.

Siitä olen kuitenkin niin samaa mieltä. Jotkut tilaisuudet annetaan eteemme vain kerran. Ja kaikki se analysoimiseen, asioiden murehtimiseen ja miettimiseen kulutettu aika on hukkaan heitettyä. Eikä kuitenkaan ole. Koska varsinkin vaikeiden asioiden pureksimiseen tarvitaan aikaa. Jotta vastaus alkaa jäsentyä mielessämme. Asioilla on onneksi aina tapana järjestyä. Siksi se turha murehtiminen ei auta yhtään. Aika tuo vastauksen eteemme ja elämä näyttää suunnan. Siihen luotan.

Koska sen me tiedämme kaikki. Elämä on todellakin lyhyt. Eletään unelmamme todeksi. And wear our passion. Ihanaa alkavaa työviikkoa.