Voi kun muistaisimme tämän..

Kannusta ja innosta, älä lannista. Se on oppi, jonka haluaisin aina muistaa. Kun lastenkasvatuksesta puhutaan. Miksei myös alaisten johtamisessa ja ohjaamisessa tai ylipäätään valmennustehtävissä.

Facebookin Tänä päivänä -osio on monesti saanut minut hymyilemään, nauramaan ääneen, haikeaksi tai jopa surulliseksi. Tänään sen muistojen albumista nousi esiin tällainen kirjoitus neljän vuoden takaa. Sen muistelu puistattaa minua yhä.

"9v. tytär ilmoittaa äidin tultua kotiin , että hänellä on ollut todella hyvä päivä. "Ai no miten niin?" kysyy äiti. Tytär vastaa naama loistaen: "Opettaja kehui minua nyt ensimmäistä kertaa, kun mun koe meni niin hyvin". Äiti joutuu kääntymään poispäin, sillä äidin rintaa puristaa ja silmiä kirvelee. "Ope on oikeastaan aika kiva". Niin pienestä se voi olla kiinni...Miksi siinä kesti vain näin kauan?"

Tarina on elävästä elämästä. Se saa silmäni kirvelemään edelleen. Koska muistan tilanteen tämän ansiosta niin elävästi. Sen loisteen lapseni silmistä. Sen vihan kuohahduksen mitä hänen opettajaansa kohtaan silloin tunsin. Vaikkei lapsi olisi se kaikkein paras tähtioppilas, niin kuinka pienestä se voi olla kiinni, että sen oppimisilon ja motivaation saa kannustavilla sanoilla palaamaan. Kuinka saada lapsi edes kerran onnistumaan, joka taatusti ruokkii lisää onnistumisia.

Onneksi kaikki muuttui parempaan päin, kun koulu ja opettaja vaihtuivat. Nykyisin en tahdo tunnistaa teini-ikäistä lastani samaksi tytöksi kuin tuolloin nelisen vuotta sitten. Opiskelumotivaatio ja asenne kouluun ja oppimiseen on tyystin eri. Lienee sanomattakin selvää, että myös menestys ja arvosanat ovat täysin eri luokkaa kuin menneisyydessä. Väitän, että suurin syy siihen on se, että lapseni oppimiseen ja sen haasteisiin on paneuduttu aivan eri tavalla ja osattu löytää keinoja millä haastavia osa-alueita on kyetty ratkomaan. On osattu myös kannustaa ja innostaa, ei lannistaa. Ihanaa, kun lapsenikin saa loistaa ja tuntea olevansa hyvä.

Yksikin kannustava sana tai kehu voi tehdä ihmeitä. Yritetään muistaa se. Niin lasten kuin aikuistenkin kanssa.