tiistai 25. huhtikuuta 2017

Missään ei tunnu (eipä vissiin)...

Huikeita nämä meidän keskinäiset ikätoverikohtaamiset nykyään. Eikös se mene aina niin, että siitä puhe mistä puute...Joten lienee aika luonnollista, että jossain vaiheessa se keskustelu kääntyy aina - ei suinkaan seksiin vaan nukkumiseen. Tai lähinnä nukkumattomuuteen. Tuntuuko tutulta?

Milloin on stressiä, kasautuneita työkiireitä, huolia, suruja tai muuten vaan hektistä ja ylikiihtynyttä elämänmenoa, jotka vaikuttavat. Tai vaan liian valoisaa, kuumaa, kylmää, kova sänky, huono tyyny, meteliä. Aina joku syy löytyy.

Yksi ei saa unta millään, toinen nukkuu aina vain pienissä pätkissä ja kolmas herää puolestaan liian aikaisin tuntien olonsa väsyneeksi muttei silti saa enää aamuyön tunteina uudelleen unta. Kaikki edellä mainitut ovat aivan yhtä ärsyttäviä ja aiheuttavat erittäin nopeasti tuskaisen kierteen jatkuessaan. Ja jokainen meistä tietää miltä se olo tuntuu, jos ei ole saanut nukuttua tai on nukkunut huonosti. Sitä on kuin karmeassa krapulassa tai pienessä pöhnässä koko seuraavan päivän. Entä mitä se tekeekään olotilalle, jos uniongelmat jatkuvat pitkään?

Se tiedetään. Uni on lääke. Nukkuminen vaikuttaa sekä ihmisen aivotoimintaan että fyysiseen terveyteen, koska unen aikana elimistöstä peseytyy kuona pois. Niin aivoista kuin vaikka lihaksista ja jos unta ei saa riittävästi tai unenlaatu on kehnoa, ihminen ennen pitkään sairastuu, koska univelka madaltaa vastustuskykyä. Unettomuudella on tutkitusti selvä yhteys mm. masennukseen, lihomiseen, oppimisvaikeuksiin, fyysiseen jaksamiseen ja liikuntasuorituksista palautumiseen, sairastelukierteeseen unohtamatta kasvua ja kehitystä etenkin nuoremmilla ja samaa pätee esim. lihasten kasvuun ja vaikka vammojen paranemiseen. Mutta ennen kaikkea se mitä tapahtuu aivoissa pitkään jatkuneen univajeen takia, on erittäin mielenkiintoista.

"Univaje vaikuttaa koko kehoon, mutta ensimmäisenä aivoihin – aivoissahan uni tuotetaankin. Koska uni on koko elimistöä, mutta varsinkin aivoja varten, niin liian vähän nukkuneena aivojen palautuminen jää vajaaksi. Käytännössä se tarkoittaa, että aivojen energiavarastot, tarkemmin glykogeenivarastot, eivät tule riittävästi täytettyä, ja tällä seurauksella koemme itsemme tavallista väsyneemmäksi – ja tulee sitä ärtyneisyyttä", kertoo uneen erikoistunut tutkimusprofessori ja psykologi Mikael Sallinen.
"Aivojen alue, jonka palautumattomuus erityisesti heijastuu arkielämään, on aivojen kuorikerros – tarkemmin kuorikerroksen etuotsalohkon osa. Otsalohko on oikeastaan aivojen kapellimestari. Se johtaa koko orkesteria. Kun palautuminen jää siellä tapahtumatta, se vaikuttaa ihmisen tarkkaavaisuuteen, toimintaa ja mielialaan." jatkaa Sallinen.

Eli jos välillä tuntuu, että se oma kapellimestari johtaa pikkasen harhaan koko orkesteria, niin menkää ihmiset ihmeessä nukkumaan. Vesi vanhin voitehista, uni vastaus ongelmiimme..Siinä olisi mitä parhain keski-ikäisen ja vähän vanhemmankin sananlasku. Tällä viisaudella pääsisi muuten jo pitkälle. Vielä kun saisi nukuttua..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti