Katso kuinka kätemme liittyvät yhteen. Sormet punoutuvat toistensa lomaan. Kuin toisiinsa kietoutuneet sydämemme.
Silmiesi sineen vajoan, rakkauteni katsoo takaisin. On vain tuo hetki. Ei tarvita sanoja. Me kumpikin tiedämme jo sen. Tähän minä jään. Vaikken kohta luonasi olekaan. Sydämeni silti huomaasi taas jää.
Ikävä viipyilee jo viimeisessä suudelmassamme. Huulemme eivät tahdo irrottaa otettaan. Nekin tietää. Miten pitkä aika voikaan olla.
Kaksi elämältään eksynyttä yksinäistä. Kuin saduissa, sielu löytää puuttuneen puoliskonsa. Palat kuuluvat yhteen.
Sen vain tietää.
Uskonko enkeleihin? Uskonko johdatukseen? Kun ylös pyynnön hartaan esittää, on pakko toivoa. Uskon hyvään. Uskon siihen mikä on tarkoitettu.
Sinä olet se.
En tiedä mitään kauniimpaa. Kiitän siitä joka päivä. Että Sinä olit vastaus. Minun sieluni koti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti