Se on jännä miten elämässä aina käy niin, että jossain vaiheessa sitä vaan huomaa olevansa "vähän out" lastensa maailmasta. Joskus aikanaan sitä itsekin päätin, että minulle ei tule käymään niin. Minä tulen olemaan sellainen vanhempi, joka ymmärtää nuorisoaan ja joka ei ole mikään "kalkkis".
Luulin, että minulla olisi ollut yritystä, mutta luultavimmin olen vain yrittänyt huijata itseäni. Viime aikoina on ollut pakko myöntää, että tyttäreni tietävät minua enemmän kaikista trendisuuntauksista. Liittyy se sitten meikkaamiseen, vaatetrendeihin, uusiin villityksiin somessa, ylipäätään uusiin sovelluksiin, peleihin, digi-vempaimiin jne. Niiden käytöstä nyt puhumattakaan.
Vai mitä sanotte siitä, että videoidaan itseään eri biisien tahtiin tiettyjen liikkeiden mukaisesti. Ne voi keksiä myös itse, mutta suositumpaa lienee se, että joku on tehnyt tiettyyn biisiin tietyn koreografian ja sitten sitä matkitaan. Luonnollisesti tämä, joka keksii sellaiset muuvit, joita muutkin haluavat toistaa, on supercool. Niin Musical.ly on nyt pop. Tai ei varmaan kukaan käytä enää sellaista sanaa edes. In. Pinnalla. Tai jotain. Ja sitten tykätään ihan hurjasti niistä toisten videoista ja rakastetaan ja kehutaan. Kukaan ei haku tai moiti. Olen nähnyt siellä vain kannustavia viestejä. Se on hienoa.
On Snapchatit, Askit, Messengerit, What´s upit, Facebook(tosin vain nimellisesti, koska sitä ei käytä enää kukaan teini). Jopa mun 9-vuotiaalla on Twitter-tili ?!? Kun mä yritän soittaa heille puhelimella, niin he eivät juuri koskaan vastaa ja hetken kuluttua kilahtaa what´s up viesti, että mitä asiaa..No olisin vaan halunnut jutella..Mutta hei - laita video kuuluu vastaus. Mikäpä siinä.
Sitten tämä tubettajien maailma. Meillä oli sentään esikuvina rokki-staroja, missejä ja Matti Nykänen. Nykyteineillä on ihan eri idolit. Vai miltä kuulostaa transseksuaalinen huippumeikkivinkkejä omalla Youtube-kanavallaan jakava Henry Harjusola, jolla on liki 70.000 seuraajaa. Anteeksi. Tilaajaa. Tai ärrä-vikainen jääkiekkoilija Jaakko Parkkali, jolla yli 100.000 tilaajaa. Tai turbohuulinen uino-Aino, jolla liki 150.000 tilaajaa. Kysyin tyttäriltäni, että mistä nämä sitten videoissaan puhuvat? Omasta päivästään kuului vastaus. Eli ihan tavallisesta elämästä ?!? Nenän kaivamisesta, hiihdon opettelusta, typeristä opettajista, urheilemisesta, seurustelusta jne. On homoa, koulukiusattua, uskovaista, nukeilla leikkivää teiniä, nuoren räp-muusikon kaveria. Ihan mitä vaan. Ja he ovat äärimmäisen suosittuja. Hetkessä. On huippusponsoreita ja viimeisen päälle tehtyjä videoita. On mietitty valot, meikit, taustat jne. Näitä nämä sitten seuraavat ja ottavat mallia. Osaavat meikatakin niiden videoiden ansiosta paremmin kuin minä ikään olen oppinut.
Sitä on tahtonut ajatella, että netti ja netin vaarat ovat uhkatekijöitä, joilta pitää puolustautua. Olen puhunutkin tyttöjen kanssa paljon siitä, että ei pidä uskoa kaikkea. Joku voi olla jotain mitä ei suinkaan ole. Ja ketä tahansa ei saa hyväksyä kaveriksi. Tai lähettää mitään sellaista materiaalia eetteriin mitä mummolle ei voisi näyttää. Tosin en tiedä onko se enää riittävä uhkaus, kun mummi toisinaan opettaa lapsenlapsilleen ne pahimmat jekut ;) Kaikesta pinnallisuudestaan ja samaan formaattiin (ainakin pukeutumisessa) ohjaamisesta huolimatta, tässä ajassa ja näissä sosiaalisen median ihmeellisyyksissä on paljon hyvääkin.
En lakkaa ihailemasta sitä, että nykyajan teinit ovat hyvin suvaitsevaisia ja avarakatseisia, kun he elävät tässä maailmassaan. Ketään ei tuomita ja jokainen saa olla oma itsensä. Juuri sellaisena kuin hän on. Ei minun kohta 10v. ihmettele yhtään vaikka mies seurustelee miehen kanssa tai nainen naisen kanssa. Ei ihmetellä sitä, että puolet koulun oppilaista alkaa olla eri värisiä ja eri kansalaisuuksia on jo liki 30:tä tässä 500 oppilaan koulussa. En muista, että omalla ala-asteellani olisi ollut yhtään ulkomaalaista..Silloin puhuttiin kyllä venepakolaisista, mutta en jaksa muistaa olisiko meidän kouluunkaan heitä tullut. Tarina kertoo, että vuoden -52 Olympialaisten aikaan Oulun rotuaarilla joku oli megafoni, tai mikä lie kovaääninen nyt ollutkaan, kädessään viipottanut ja kuuluttanut "tulkaa katsomaan neekeriä". Niin harvinaista se oli. Eikä siitä ole kovin kauan aikaa. Nyt sellaista ei saa lausua edes julki ja en usko, että nuoreni edes tietävät mitä tuo sana mahtaisi tarkoittaa. Erittäin hyvä niin!
On tää jännää. Seurata vierestä ihan erilaista maailmaa. Yritän pysyä megessä. Parhaan kykyni mukaan. Mutta kaikkea ei kai tarvitsekaan ymmärtää. Vaikka sitä miksi pitää käyttää tennareita ja nilkkasukkia paukkupakkasilla. Elämä on. Ja Siperia opettaa, jos huomenna jälleen alkava koulu ei siihen pysty. Ihanaa viikkoa mussukat. Merkkaillaan toisiamme ;) Ja tägätään. Ja tubetetaan. Tai jotain. Pus <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti