Paskapäivän ainekset.

Olen miettinyt useasti (ja paljon, ehkä ihan syystäkin) miksi meille itse kullekin välistä iskee näitä niin kutsuttuja "paskapäiviä". Enkä tarkoita nyt kirjaimellisesti. Vaikka niitäkin joskus sattuu elontielle. Etenkin näin noro-aikaan..Vaan niitä, joista tiedät heti herättyäsi nenäsi asennosta, katseesi kipinöistä ja pinnasi lyhyydestä, että tänään sitten vituttaa eniten kaikki. Miksi, oi miksi sitä fiilistä tuntuu olevan ihan mahdoton kääntää? Ja mitkä oikeastaan ovat ne yleisimmät syyt ja sudenkuopat paskapäivien välttämiseksi. Ohessa keski-iän kynnyksellä olevan, kokemusta omaavan ajattelijan listaus. Pätee ennen kaikkea samaa ikäluokkaa oleviin naisiin. Miksei hieman nuorempiinkin. Vanhemmista puhumattakaan.

1) Post-Holiday depression. Tai oikeastaan minkä tahansa ihanan, rentouttavan ajanjakson, vaikkapa viikonlopun jälkeinen "Paluu arkeen" tai back to reality -mood. Ärsyttää. Te tiedätte.
2) Perusmaanantai-ketutus. Vähän sama kuin yllä, mutta lievempi, jos viikonloppuna ei ole ollut mitään ihmeellistä. Lähinnä herättää närkästystä ja lievää ärtymystä "onko pakko herätä?"
3) Pimeys. Tai pakkanen. Pitkään jatkunut matalapaine tai alkamaton kesä. Sää siis ylipäätään. Koska se ei ole yleensä koskaan sitä mitä on toivonut. Jossain muualla paistaa paitsi siellä missä sinä itse juuri olet. Jossain muualla on valkoinen ja luminen talvi. Etelässä enempi vaan mustaa. Ärtyyhän sitä.
4) Itseinho. Arrgh. Se vasta ärsyttää. Kun olet lipsunut jo viikkoja ja herkutellut surutta, vetänyt suklaata kaksin käsin joka päivä. Käynyt Mäkkärissä. Tai pizzalla. Lipitellyt viiniä harva se ilta (myös arkena, koska se pullo nyt sattuu olemaan avattuna siellä jääkaapissa). Toisinaan jopa pikku-hiprakkaan asti. Onhan nyt ollut pyhiä ja vaikka mitä. Tämä kaikki yhdistettynä kaamosväsymykseen (ja laiskuuteen), joten et ole saanut itseäsi raahatuksi salille, lenkistä puhumattakaan. Yök,yök, yök. Seurauksena sellainen turvotus ja höllyvät makkarat, että menee kesään ennen kuin ne on taas sulateltu. Kuka idiootti on muuten keksinyt nimityksen lovehandles? Minä ainakin vihaan omiani..
5) Edellisen itseinhon vallassa luvattu tipaton tammikuu. Ja suureen ääneen hehkutettu sellainen. Siinä sitä sitten ollaan. Itsensä kurittaminen vs. hyvien selitysten keksimisen varjolla leikistä vetäytyminen. Toisaalta sitä se itseinho vaan kasvaisi jälleen. Hmm.Visainen kohta. Ärtymystä aiheuttava. Isosti. Tämä on vielä niin hitokseen pitkä kuukausi ja jo nyt kolmantena päivänä tekisi mieli ottaa lasillinen punkkua tän pizzan kylkeen..
6) Ikävät tunnetilat ylipäätään. On ne sitten ikävää, epävarmuutta, jopa surua, tuskaa tai ihan vaan kateutta. Kateutta siitä, että koko maailma facen mukaan tuntuu olevan joko Thaimaassa, Karibialla tai ihan vaikka missä auringon alla. Allekirjoittanut luonnollisesti vain haaveilee moisesta.
7) Josta päästäänkin osuvasti rahattomuuteen. Iso, odottava laskupino tai liian leväperäinen kuluttaminen, josta aiheutunut ostokrapula lisää kasvavaa kauhua, kun odottaa sitä isoa laskupinoa saapuvaksi..
8) Stressi. Tekemättömistä töistä, liian tiukoista aikatauluista, jatkuvasta matkustamisesta. Tunne ettei osaa, ei ehdi, ei kykene kaikkeen. Argh.
9) Muut ylimääräiset vastoinkäymiset. Vaikka unohdetun sakkolapun saapuminen, tihkuva hana, rempallaan olevat, hoitamattomat asiat. Yhtäkkiä silmäkulmaan iskevä karmea ihottuma, joka korostaa harmaita (lähes mustia) silmänalusia ja nilkkoihin asti ulottuvia silmäpusseja sillai kivasti. Jep.
10) Kirsikkana kakun päälle. Mitkäs muutkaan kuin PMS-oireet.

Tarvitseeko tähän listaan enää lisätä mitään? Entä jos nämä kaikki yllämainitut osuvat samaan päivään? Voiko vitutuksen kääntää voitoksi? Vai onko vain tyydyttävä kohtaloon ja todettava, että paskapäivien määrä on vakio. Että niitäkin tarvitaan?

En tiedä. Kiitollisuusharjoitukseni jatkuvat. Myönnän - joka päivä ei voi onnistua ihan sataprosenttisesti.

Tänään onneksi ei vituta yhtään niin paljon kuin eilen. Paitsi se tipaton ehkä ihan vähän. Tsemppiä kaikille tammikuuhun! Ja tipattomiin! Ja paskapäiviin! Tulee parempia. I promise.