Minun ei todellakaan pitänyt kirjoittaa tänään rakkaudesta. Kaikkea muuta. Lähinnä olin ajatellut vuodattaa pinnallista ulkonäkötuskaani tänne teidän empatioita kerätäkseni. En oikeastaan edes tajua missä vaiheessa nuo tummat silmänaluset ovat hiipineet kasvoilleni? Ja mistä lähtien naama on alkanut olemaan ihan turvoksissa heti jos nukkuu liian vähän. Ja ne silmäpussit - siis OMG. Tyttäriäni lainatakseni. Muistan joitakin vuosia sitten kun rakas kosmetologi-ystäväni totesi minulle viisaana "että odotapa sitä aikaa, kun huomaat ne ensimmäiset pystyjuonteet suupielissäsi tai kulmakarvojen välissä.." Niin ystäväni. Mitä sitten pitikään tehdä? Tulla käsittelyysi? Tule jo sieltä lomalta - tää naama tarttee sun taitavia konsteja!! Aurinkoahan ei saisi ottaa enää tässä iässä, mutta kyllä tää kalpeus kuulkaa korostaa vaan näitä uusia ihmeellisyyksiä mitä tähänkin naamavärkkiin on vaan jostain syystä ruvennut ilmestymään. Missä on rusketusvoiteet?? Ne on kai kaivettava esiin, kun tuo aurinko ei vielä tässä kohtaa paista..
Pakko vielä tämä sanoa, ennen kuin menen varsinaiseen aiheeseen. Nuorimmalla tyttärellä oli eilen yökaveri kylässä ja ihmettelin mitä nämä kaksi tirskuivat huoneessaan. Koputin ja menin sisään - virhe!! Heillä oli joku ihme arviointileikki meneillään. "Asteikolla ykkösestä viiteen minkä arvosanan antaisit mun äidille" kysyy tämä rakas lapseni jolloin hänen ystävänsä kääntyy arvioivasti minuun päin (en tajua edes paeta huoneesta), katsoo minua päästä jalkoihin ja mutisee " tää on tooosi vaikee..sanoisin, että 3,5." Huh, huokaisen. Aika hyvä minusta. Jolloin kuuluu naapurihuoneesta isosiskon kommentti " ykkönen hei mutsi. Sä oot ykkönen. Vaikka sä ootkin nyt parempi kuin nuorena?!?" Whaaat? Mikähän mä oon ollu silloin. Palautus oli siis välitön. Näillä mennään. On alettava vaan nukkumaan aikaisemmin ja aikaisemmin. Kuulemma paras kauneudenhoitomuoto tässä iässä on uni. Muista keinoista ei enää löydy apuja..Ryppyjä ja naaman veltostumista ei kykene pysäyttämään.
Jos siis palataan kuitenkin siihen rakkauteen. Osui näet silmiini taas kerran jotain näitä ihania mietelauseita ja eri sivustoja, joissa onneksi joku joskus kirjoittaa jotain ihanan helpottavaa. Itseään voi kuulkaa rakastaa vaikkei hyväksyisikään kaikkia virheitään. Jolloin kun itseään kykenee rakastamaan, pystyy antamaan sitä rakkautta myös muille. Niinhän me se tiedetään. Mutta oikeastaan se mihin jäin kiinni, oli havainto siitä, että rakastaminen on valinta. Jäin pohtimaan sitä. Aiemmin on puhuttu aina siitä, että rakkaus on tunne ja onhan se sitäkin. Mutta totta on, että jos se olisi puhtaasti pelkkä tunnetila, niin sehän menisi ohi tai vaipuisi taka-alalle, kun jokin toinen tunnetila vyöryisi päälle. Jolloin jos se on valinta, ihminen voi sitä enemmän ohjailla ja siihen vaikuttaa. Olenko minäkin tehnyt aikanaan tietoisesti tai tiedostamatta tämän valinnan? Jos olen raadollisen rehellinen itselleni, niin kenties siinä ollaan jäljillä. Vihkikaavassakin kysytään tahdotko, ei sitä, että rakastatko.
Miksi sitten lakataan tahtomasta, milloin yksilö tekee sen valinnan, että päättääkin toisin. Vastaus on yksinkertainen. Silloin, kun koetaan, että toinen ei enää ansaitse sitä rakkauttasi. Tai sinua. Silloin, kun sinä rakastat enemmän sinua itseäsi ja tahdot itsellesi olla hyvä enemmän kuin sille toiselle. Syyt voivat olla selkeitä kuten väkivalta, päihteet, pettäminen tai ne voivat olla muunlaista laiminlyöntiä, välinpitämättömyyttä, itsekkyyttä, narsismia jne. jolloin onkin viisasta kysyä - miksi tahtoisin enää? Tehdä se valinta ettei tahdo enää rakastaa. Eikö niin?
Olen uudelleen valinnut rakkauden. Valinnut ja ottanut sen riskin, että rakastaessa on mahdollista, että sattuu. Pahimmat tuskat olen elämäni aikana kokenut rakastaessani ja sen päättäessäni. Siltikään en koskaan tule katumaan yhtäkään näistä kokemuksista. Koska joku viisas on joskus sanonut: "älä koskaan kadu niitä asioita, mitkä ovat joskus tehneet sinut onnelliseksi". Rakastaessa on pakko päästää irti näistä peloista. Rakastaminen on lupaus. On katsottava eteenpäin ja luotettava siihen, että se on ikuista. Katson ympärilleni ja rakastan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti