On hetkiä ja aikoja jolloin tuntuu, että tapahtuu aivan liikaa asioita. Pieni pää ei tahdo pysyä perässä. Saati mikään muukaan ruumiinosa. Kirjoittaminen, ystävät ja läheiset ovat pitäneet minua enemmän tai vähemmän koossa viime aikoina. Ja luojalle kiitos tästä vuodenajasta nyt.
En todellakaan osannut kuvitella millainen muutosten vuosi tästä vuodesta 2016 olisi tuleva minulle. Kuvittelin, kun aloitin tätä bloggaamistani 9 kuukautta sitten, että tästä tulee kepeää, kovaa vauhtia keski-ikäistyvän naisen iloista ja elämänmakuista hersyttelyä. Leikittelyä vakavillakin aiheilla mutta silti pilke silmässä kulmassa. En todella osannut kuvitella kuinka rankka jakso minulla olisi edessäni. Kuinka kepeys vaihtuisi syviin vesiin. Henkilökohtaisiin ja jopa tuskaisiin vuodatuksiin. En tiennyt, että tällaista itsetutkiskelun matkaani taittaisin. Ja kuinka elämäni tulisi muuttumaan. Peruuttamattomasti.
Nyt tiedän. Tänä vuonna ei riitä, että vaihtuu pelkästään kymmennumero vuosirenkaitteni osalta. Sen lisäksi tulee vaihtumaan siviilisääty ja parisuhdestatus, osoite, nimi ja työnantaja. Voisi sanoa, että siinä on neljänkympin kriisiä kelle tahansa. Tai mitä tahansa kriisiä. Niitä isoimpia mitä elämässään kohtaa. Minulle ne nyt sattuu jostain syystä tulemaan kaikki kerralla.
Heitinkin eilen ystävälleni mustalla huumorilla väritettynä, että enää ei puutu kuin se vakava sairaus..tai lähiomaisen kuolema. Sittenpä alkaa olla kaikki ainekset kasassa ja minä valmis lataamoon. Pidin sormia ristissä tätä sanoessani tosin. Luotan siihen, että taivaalliset tukijani eivät laita minua sellaista enää kestämään. Eiköhän tässä olisi jo riittävästi aineksia tähän vuoteen.
Niin tai näin. Hokemani "kaikki mikä ei tapa, vahvistaa" pitää tässäkin kohtaa paikkansa ja se, että kaikella on jokin tarkoitus. Ei se vielä täysin ole kirkastunut, mutta sisäisen rauhan löytäminen tässä kaaoksessa on jo lottovoitto.
Elämä on. Mysteerejä ja yllättäviä käänteitä täynnä. On onni ettemme aina tiedä millainen tie meitä odottaa. Jos joku olisi minulle kertonut vuosi sitten millainen seuraavasta vuodestani on tuleva, en todellakaan tiedä olisinko kyennyt sen kohtaamaan ja viemään päätökseen. Tilanteeseen, jossa olen nyt.
Mutta aina kaikessa on jotain hyvää. Vaikka se siinä pahimman tuskan ja paskan keskellä ei siltä tunnukaan.
Nyt tiedän. Kun ensi viikolla mittariini kääntyy vuodet neljä ja nolla, minulla on itseni kanssa hyvä olla. Vuosi tämä todellakin uutta antoi, läheiseni minut vaikeuksien yli kantoi. Mikään elämässä ei liene pysyvää, sisäinen palo ohjaa suuntaa kysyvää. Joskus elämä osaa todellakin yllättää, se yrittää kammeta kyljelle, jopa selättää.
Nyt tiedän. Vahvaa tekoa ja kestävää, kirjopyykissäpestävää. Sisimpänsä ja itsensä löytänyt. Elämänsä uusiksi kääntänyt. Olen Nainen, nyt vasta aikuinen. Tervetuloa keski-ikä. Olen valmis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti