lauantai 7. toukokuuta 2016

Nyyhkyä...ja romantiikan kaipuuta...lauantai-iltaa...

Mitä sitä neljän kympin kynnyksellä on ihminen oppinut? Itsestään, muista? Paljon.
Miltä tuntuu olla sinut itsensä kanssa?
Niin hyvältä. Aidolta. Elämältä. Ei tarvitse tietää kaikkea. Ei tarvitse olla aina oikeassa. On varaa myöntää olevansa väärässä. Vaikka kaikessa. Myös toiselle.

Mikä elämässä on kaikkein tärkeintä? Se on rakkaus. Sanokaa vaan, että olen umpiromantikko. Niin - olenkin. Enkä häpeä myöntää sitä.

Vaikka elämä haastaa joka päivä, kestät sen. Koska tiedät, että selviät. Tiedät sisimmässäsi. Tässä se nyt on. Elämä. Juuri nyt. Juuri tällaisena. Elä se. Koe se. Nauti. Kärsi.
Tiedät senkin. Koti ei ole paikka, se on ihminen.

Kun totuus annetaan, hyväksy se. Elämä on oppimista. Kukaan meistä ei ole koskaan valmis. Siksi me olemme täällä. Ja minä jaksan odottaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti