tiistai 3. toukokuuta 2016

Mistä tuntee keski-ikäisen?

Siitä, että se on ekojen joukossa Plantagenin, Kukka-Talon tai Kodin Terran puutarhaosastolla. Kyttää orvokki- ja multatarjousten perään ja heti kun maa hieman lämpiää ja alkaa näyttää siltä, että yöpakkasia ei enää tule, niin ah. Kädet isketään kirjaimellisesti multiin.
Vai liekö tämä konttorirotan salainen päiväuni? Nähdä kerrankin kättensä jäljet konkreettisesti. Excelistä ei saa ihan samoja kicksejä...
Saa istuttaa omista idättämistään perunoista satoa. Kylvää salaatin-, tillin-, persiljan-, porkkanan-, nauriin ja vaikka minkä -siemeniä. Ei haittaa vaikka siihen menee kuukausi jos toinenkin ennen kuin niitä saa kaivaa ylös ja nauttia luomusadostaan.
Mitä sitten vaikka kevään alkuinnostus laantuu ja heinäkuussa heinät valtaavat penkit. Kasvaa mansikatkin paremmin kun linnut eivät niitä löydä.
Ihana tunne, kun maa on käännetty. Muheva multa tuoksuu nenään ja hartioita ja käsiä pakottaa ruumiillisesta työstä.
Viherpeukalo on vauhdissa. Ja jottei tuntuisi niin keski-ikäiseltä, niin korvissa soi Roope Salminen & koirat: "Madafakin darra". Vaikkei nyt ihan viittä päivää ollutkaan luokatonta ryystöö. Yksikin riitti. Nyt keski-iän kynnyksellä olija on palannut ruotuun. Ja nauttii. Ihanan lämpöistä kevätviikkoa ystävät ihanat <3




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti