Taas kentällä..ja ihan pihalla..

Se tunne, kun on kaikkensa ammentanut ja istuu vain pää tyhjänä lentokentällä odotellen kotiinpaluuta. Rättipoikkiväsyneenä. Saat viestiisi tiedon, että kone on (taas kerran) myöhässä..Miksi se on aina perjantain paluukone? Ja miksi ihmeessä minut aina majoitetaan hissin viereiseen huoneeseen? Olen taas vahtinut pari yötä hotelliasukkien vilkasta yöllistä liikehdintää. Pyörinyt liian kuuman peiton alla liian pienen tai liian suuren tyynyn kanssa. Unohtanut sulkea verhot tiiviisti. Niinpä pohjoisen valoisa yö on herätellyt minua myös. Vali vali...

Tästä muuten tunnistaa keski-ikäistyvän. Oikeasti väsyttää. Ja vähän valituttaakin.Mutta ei se ihme. Tässä on menty suuna päänä pitkin Suomea jo reilun kuukauden. Enää viikko tätä tahtia jäljellä. Mutta on se antoisaakin. Näkee ihmisiä, paikkakunnat vaihtuu ja toisinaan sitä kouluttaja innostuu itsekin, kun yleisö lähtee mukaan.

Mutta älkää kysykö multa nyt mitään. Haluan vain ummistaa silmäni hetkeksi koneessa ennen kuin paluu arkeen ja kotielämään kaupassakäynteineen, lasten harrastusrientoineen ja muine velvoitteineen tempaa mukaansa. Ekat riidat käydään yleensä siinä eteisessä, kun ikävä purkautuu. Kupla puhkeaa.

Koska tietyllä tavalla tällaisella kiertueella tai kenttätyössä sitä elää omassa kuplassaan. Kaupunki, hotelli ja kokoustila vaihtuvat. Muusta pidetään huolta. Aamiaiselle vain kävelet valmiiseen pöytään. Lounaskin on mietitty. Illalla kouluttajakollegoiden kanssa usein syömään ja parille lasilliselle. Ellei ole siirtyminen toiseen kaupunkiin. Ei huolta kuin siitä, että koneet toimii, esitys on kasassa ja pääasia, että on oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Joskus tosin siinäkin on tekemistä. Olo on välillä mikä maa, mikä valuutta. Kaupungit sekoittuvat ja kahdeksannella kerralla ei enää muista onko jo puhunut tietyt asiat vai ei...

Mutta näin perjantaina olo on kyllä kuin jyrän alle jäänyt. Kenttänainen on kaikkensa ammentanut. Ensi viikolla uudestaan. Mihinköhän kaupunkiin mun pitikään maanantaina suunnata? Who cares. Kyllä se selviää. Päivä, asia ja kaupunki kerrallaan. Nyt lataamaan akkuja. Tai kohtaamaan arkielämän..

Niin tai näin.Rentouttavaa viikonloppua ihmiset 💖