Mä olen monta kertaa miettinyt, etten taida olla ihan viisas...Tai noh, viisas on ehkä väärä sana. Että olen hieman hullu ;)
Mulla oli joskus sellainen taulukin seinällä, jossa luki "Hullu saa olla, muttei tyhmä". Olen edelleen sitä mieltä ja joskus se unohtuu, että joillakin ihmisillä on vielä sellainenkin käsite kuin itsehillintä tai suodatin...Mitä vanhemmaksi tulen, sitä helpommin tämän unohdan ja olen juuri sellainen kuin olen..Sitä täytyy vaan sitten kestää, kun kerää hitaita katseita. Toisaalta minusta pitääkin tässä iässä jo kestää se millainen on ja tulla itsensä kanssa toimeen. Vaikka muut ajattelisivat mitä. Heidän häpeänsä, jos eivät ymmärrä tai lokeroivat minut liian helposti. Koska niinkin taatusti käy - etenkin, jos minulla sattuu olemaan minun "hömppä-vaihde" päällä.
Viime aikojen syvissä vesissä uiminen on kyllä tuonut roppakaupalla itsetuntemusta lisää ja voin sanoa, että minusta on aika mageeta olla minä. Aina en ole ajatellut niin. Huomaan, että minulla on ihan oikeitakin ajatuksia. Ei pelkästään niitä umpihöttösiä tai pinnallisia, kuten joskus luulin itsekin - jonkun lokeroinnin jälkeen..
Mutta tällä viikolla tuntuu, että kovin viisailla ja vaikeilla asioilla en ole tohtinut aivojani kuormittaa. Niinpä huomasin yhtenä aamuna autoani tankatessa, että minulla on ihmeellisiä pakkomielteitä, jotka selkeästi ovat kehittyneet liian kauan tätä kenttätyötä tehtyäni... Viihdytän mm. itseäni sillä, että arvioin minuutin tarkkuudella koska olen perillä paikassa B, kun lähden nyt paikasta A. Otan huomioon tietenkin kilometrit, keliolosuhteet, reitinvalinnan sekä mahdolliset matkalle osuvat liikennevalot, ruuhka-ajat ja pysähtymiset. Etenkin pitkille matkoille tämä on suorastaan viihdykettä, koska navigaattorihan näyttää yleensä aina paljon pidemmän keston kuin mitä todellisuus on. Täytyy sanoa, että kykenen usein aika lailla minuutilleen arvioimaan saapumiseni pullakauppa- ja pissataukopiipahduksieni kera..
Missähän visailussa tarvittaisiin tietoa siitä kuinka kauan minuutilleen kestää matka Vantaalta Mikkeliin yhden pysähdyksen taktiikalla (kesänopeuksilla tai ilman) tai vaikkapa Rovaniemeltä Keminmaalle ilman taukoja. Varsin relevantteja tietoja...Etenkin, jos voi sanoa kaverille puhelimessa, että olen siellä noin 12,5 minuutin päästä..
Tai tuo tankkaaminen itsessään. Ennen kuin nousen ylös tankkaamaan, katson paljonko cruising range näyttää eli paljonko polttoainetta vielä on tankissa (tosin sehän näyttää sen kilometreissä) ja sen jälkeen arvioin paljonko tankkiin mahtuu. Yleensä arvioni osuu puolen litran tarkkuudella oikein. Tällä viikolla osuin kaikista lähimmäksi. Arvioni heitti vain 0,02 l. Ja se on jo tarkkaa, voin sanoa ;) Vuosien kokemuksella hankittu. Ihme-kicksit siitä tällainen hullu saa. & tankatessakin hymyilyttää...
Mutta nyt kauhistuttaa, kun nämä tiedot häipyvät. Auto vaihtuu pian. Joutuu alkaa opettelemaan ihan uudelleen uuden auton tankkaussäädöt. Ja sisäinen kellotus häipyy myös, kun vaihdan aluetta. Nelos- ja vitostie vaihtuvat kakkos- ja kolmostiehen. Joutuu luopumaan kaikesta tästä turhasta tiedosta, jota itseensä onkaan kerännyt. Tai päivittämään sen uuteen.
Eikö olekin kummallista. Miten paljon sitä muistaa ja tietää kaikkea aivan turhaa mutta sitten, kun pitäisi muistaa jotain yleissivistykseen kuuluvia vuosilukuja, henkilöitä tai tapahtumia, niin kyllä tyhjää välillä lyö..
Elämä on. Minulla se on ollut viime aikoina yhtä luopumista tai siltä ainakin tuntuu. Tälläkin viikolla on itketty hyvästejä joidenkin kanssa.
Tai sovittu ettei hyvästellä. Kyllä me nähdään - aina jossain. Suomi on pieni vaikka jokainen ajettu kilometri tuntuukin takalistossa. Ja nykyään myös niskassa ja puutuneissa hartioissa. Ja sokea hierojakin perui maanantaisen käyntinsä. Luovun siis nyt siitäkin.
Mutta yhdestä en luovu. Nimittäin siitä, että hulluilla on tässä maailmassa paljon hauskempaa. Hullutellaan yhdessä. Ja ollaan justiinsa sellaisia kuin ollaan. Mitä sitten, että meille nauretaan? Aina maailmaan naurua mahtuu. Hauskaa viikonloppua ihanaiset <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti