Niin moni meistä yksin kipuilee, kuorta kovettaa ja maskin ylleen sovittaa. Pettymyksiä niellen, valheiden osuessa tielle. Sydän pieni kylmillään, kyynistyen, elämän edessä kyykistyen. Rakkautta vailla vain olemme, toivoa täynnä - kaipuuta podemme.
Kevätaurinko ankara, yksinäisiä lohduta. Karun maan paljastat, kunnes uuden alun valjastat. Lupaathan sen löytyvän, uuden ihmeen meidän näkevän. Rakkaudetta ei mikään kasva, kukaan meistä ei ole niin vahva.
Yksinäinen ei unta saa, sanotaan. Täyden kuun piikkiin se vaan lasketaan. Kaipuu on niin polttavaa, ettei sielu siltä rauhaa saa.
Minne levoton sydän tahdot mennä? Olet vapaa. Sinulla on siivet - siis lennä. Usko siihen, että ne kantaa. Vaikka elämä ottaa, se myös antaa. Ei pimeys jatku enää, on kevät. Rakkaus kyllä löytyy ja sen myötä taas elät ❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti