Mihin aika juoksee? Miten kevät tuli taas niin yllättäen? Voi kun aika voisi hidastua tähän. Jotta ehtisi nauttimaan siitä, kun näkee luonnon heräävän eloon. Ehtisi pysähtyä kuuntelemaan kuinka joka päivä lintujen laulu muuttuu ja lajikirjo kasvaa. Nyt on paras hetki. Kaikki ihana lämpö ja kesän riennot ovat edessä päin.
Mutta ikuinen kiire ja härdelli iskee aina ennen kesää. Jokainen haluaa projektinsa päätökseen ja tehtyä ennen kuin Suomi taas seisahtuu. Töissä mennään tukka putkella. Palaverista ja paikasta toiseen, minuuttiaikataululla. Tee vielä tämä, hoida tuo. Ja tuo. Deadline huomenna. Mieluiten tänään.
Pitäisi ehtiä laittaa pihaa kesäkuntoon, öljytä terassia ja kalusteita, pestä ikkunoita, haravoida, kääntää maata. Lasten harrastusten kilpailut ja esitykset vievät viikonlopuista siivun. Ison. Kuskaa sinne, kuskaa tuonne. Muista ottaa mukaan se kaveri. Tiputa hänet tuonne. Hae sieltä. Välillä tuntuu, että taksihan sitä on. Tosin ilman korvausta. Ja toisinaan havahtuu ratin takana ajatukseen - mihinkähän minun pitikään nyt olla menossa...
Yritä siinä sitten nauttia ja pysähtyä hetkeen. Tänään sen onnistuin tekemään. Yksin matkustamisessa on puolensa. On vain minä, minun rytmi ja minun ajatukset. Odotin taksia pihalla ja kuuntelin niitä lintuja. Heidän upeaa konserttiaan ja sirkutustaan. Turvatarkastusjonossa on aikaa tarkkailla muita ihmisiä. Mietin kuka minkäkin tuskan sisimpäänsä kätkee. Kuka heistä tai meistä on loukannut juuri läheistään. Tahtonut satuttaa. Vain siksi, että oma sisin on haavoittunut. Tai kuka meistä on lähtiessään kotoaan saanut osaksi rakastavan halauksen ja hyvän matkan toivotuksen. Kenellä meistä ei ole ollut siihen mahdollisuutta.
Katselen kuinka vanhempi pariskunta jonottaa lähekkäin ja mies kumartuu hellästi kuiskaamaan puolisonsa korvaan jotain. He katsovat toisiaan silmiin ja silmistä huokuu rakkaus ja lämpö. Tunnen kateuden pistoksen. Katselen kuinka neljän hengen naisporukalla on hauskaa heti aamusta ja ilmiselvästi tiedossa on pitkä viikonloppu jossain kaupunkikohteessa shoppailen, nauraen, rentoutuen. Tiedän tunteen siskot. Pitäkää hauskaa.
Tulen terminaaliin. Näen Ilta-Sanomien otsikot. Olli Lindholm eroaa. Tiedän tunteen Olli. Tiedän mitä käyt läpi.Voimia. Mietin miltä tuntuu, kun oma tuska retostellaan kaikkien nähtäville. En saata kuvitella. Ihmisiä me olemme kaikki. Meillä on tunteet vaikka olisimme kuinka julkkiksia.
Yksin matkustamisessa on puolensa. Ehtii pysähtymään ja päivittämään blogia. Pian kaivan koneeni ja excelini esille. Pyhitän lentoni työnantajalle. Onhan tämä työaikaa jo. Deadline puskee päälle. Pysähtyminen hetkeen on ohi. Huomenna on onneksi paluuhetki. Silloin excelit saa odottaa.
Ihanaa torstaita ihmiset! Nauttikaa (yrittäkää edes) ja pysähtykää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti