Elämä on Laina

"Voiko olla liikaa pyydetty jos ei muuta toivo kuin, että oma lapsi saisi elää?" Tuo lause jää päähän soimaan ja nostattaa kauheudellaan vedet silmäkulmiin. Toisen tuskan voi käsin koskettaa.

Se lienee meidän vanhempien peloistamme pahin.

 

"Mies joka tiesi ratkaisumyynnistä kaiken, mutta elämästä ei mitään. Thats me."
"Ennen Lainan sairastumista kunnioitin ”kovia” kavereita jotka menivät elämässään ja liiketoimissaan kohti maalia turhia tunteilematta. Pakko myöntää, että usein myös toimin itse samoin.

En kunnioita enää, kusipäisyyttä se on."

 

Tässä vain muutama ote todella koskettavasta ja avoimesta kirjoituksesta elämän arvojen radikaalista muuttumisesta. Ei sellaista toivo kenellekään, mutta tämä tarina on tosi.

 

Olen törmännyt nyt kahdessa eri kanavassa ja julkaisussa tähän menestyneen yritysmoguli Henry Liukko-Sipin kirjoitukseen erittäin harvinaiseen leukemian muotoon sairastuneesta nyt 3-vuotiaasta tyttärestään, joka sairastui tautiin jo 1-vuotiaana. Olen itkenyt molempina kertoina. Ensimmäinen julkaisu osui silmiini Facebookissa, johon hän kirjoitti aiheesta blogin Taivas ja Helvetti alle. Toisen kerran tuoreessa Kodin Kuvalehdessä.

"Vielä vuosi sitten vahvin tunteeni oli viha. Nyt päällimmäisenä on pohjaton suru ja jäätävä pelko. Jokainen verikoe, jokainen luuydinpunktio – aina me ollaan sydän syrjällään." Lainalla on lääkäreiden mukaan vain 20-30% mahdollisuus selviytyä voittajana tästä taudista. Mutta sen varaan on rakennettava. Ja tuo lapsi on taistelija.

Kaikesta näkee ja kuulee, että tämä isä on tekijä. Ja yrittäjä. Siksi hän puhuu aktiivisesti sen puolesta, että ihmiset liittyisivät Punaisen Ristiin Veripalvelun kantasolurekisteriin. Oletko sinä jo rekisteröitynyt?
Minä olen. Muistetaan tämä yksi asia. Se voi pelastaa jonkun hengen.

Syyskuussa tämä sitkeä isä perusti Elämä on Laina -keräyksen, johon tulevat rahat menevät suoraan Sylvan eli Suomen syöpäsairaiden lasten ja nuorten valtakunnallisen yhdistyksen käyttöön. Niillä järjestetään osaston lapsille ohjelmaa, esimerkiksi taideterapiaa. Järjestetty ohjelma voi olla sairaan lapsen päivän ainoa normaali hetki.

Jos olet miettinyt sopivaa hyväntekeväisyyskohdetta vaikka joulukorttien lähettämisen sijaan, tämä voisi olla se.


Lukekaa juttu. Vaikka tästä.

http://taivasjahelvetti.fi/tarinat-1/henry-liukko-sipi-slash-isa

Rukoillaan Lainan puolesta. Ja kaikkien niiden muiden osasto 10 pienten potilaiden puolesta, jotka taistelevat. Joka päivä. Meidän jokaisen olisi syytä käydä siellä edes puoli tuntia. Loppuisi se iän ikuinen kitinä tästä sateesta. Tai pimeydestä. Tai arjen ankeudesta.

Me, joiden arjessa tuo kirjoituksen ensimmäinen lause ei ole konkretiaa - olkaamme kiitollisia.

Kiitos.

Nyt ja aina. Koska elämä on laina.