Musiikin voima

Perjantai-ilta. Takassa tuli. Katselen vesisateesta väreilevää järvenpintaa. Puhdas pohjoisen ilma. On aikaa rauhoittua. Hengittää.
Mikään ei rauhoita enemmän kuin saunominen, uiminen ja takkatuli. Sen suloinen rätinä ja valo, joka heijastuu punaviinilasini pinnalta.
Taustalla Vain Elämää kaikkien jaksojen koosteet. Huh mitä tulkintoja. Mitä muistoja osa noista kappaleista nostaakaan pintaan. Surua, iloa, haikeutta, kaipuuta, palan kurkkuun. Palaan aikaan menneeseen huikean kolmoskauden artistien tulkintojen myötä. Samuli Edelmanin tulkinta Vesa-Matti Loirin Väliaikainen -kappaleesta nostaa aina kyyneleet silmiin. Niin nytkin.
"Elo ihmisen huolineen, murheineen, se on vain väliaikainen. Ilon hetki myös helkkyvin riemuineen, se on vain väliaikainen.

Tämä elomme riemu ja rikkaus, sekä rinnassa riehuva rakkaus Ja pettymys tuo, totta tosiaan, väliaikaista kaikki on vaan". Niin on.

 

Samalta kaudelta Paula Vesalan tulkinta toisen Paulan kappaleesta Sua vasten aina painaudun..Kuinka kaipasin silloin, janosin sitä, että tuntisin näin. Mutta mitä se vaatikaan, että niin kävi..Tämä kappale kosketti minua silloin jostain syystä ja nyt. Se on kuin sanoitus elämästäni.

 

"Yö, jää
Maa kimmeltää
Oot vain mun
Sun luonas aina näin rauhoitun

Mun suu sun suutas vasten painaa
Lainaa tää onhan vain
Kai näin sua vasten aina painautuisin
Jos vain oisit aina rinnallain

On tie
Pois taas vain vie
Luo sun jää
Kuin tuoksu leijumaan muistot nää"

 

Maistan viiniä lasistani. Pyyhin kyyneleitä. Ilon ja haikeuden sellaisia. Nostan katseeni ylös ja katselen salaa tuota elämääni putkahtanutta miestä. Joka tuijottaa napit korvissaan omia juttujaan ipadilta. Silmät nauraen, välillä ääneen hörähdellen. Katselen kunnes hän nostaa katseensa minuun. Siinä olet.

 

"Kauan sitten minussa
Aavistus jo sinusta
Silloin tuntemattoman
Tunnen nyt ja tunnustan

Sä olit vaara liian suuri kiertää
Ja liian houkuttava ohittaa
En tiennyt kuinka kaikki voisikaan niin palaa, polttaa

Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa kirkkaana loistaa
Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan

Kauan sitten jotenkin
Tuntematta aavistin
Että illan harmaassa
Tulet vastaan pelotta"

 

Ja niin tulit. Kuten minäkin sinua vastaan. Ja nyt saan sua vasten aina painautua.

 

Rakastuneena sitä tuntee, että kaikki maailman rakkauslaulut kertovat sinun elämästäsi.

 

Vastavuoroisesti surussa, erossa, vastaoinkäymisissä sitä hakee lohtua, voimaa, jotain mitä joku muukin on kokenut. Koska se on olemassa - sanoitettuna, koskettavana. 

 

Musiikki on elämä. Elämä on musiikkia. Kaikkine väreineen, muistoineen, tunteineen.  Mikä on se kappale, joka on koskettanut sinua eniten? Tai antanut voimaa, kun sitä olet tarvinnut? Mikä nostattaa muistoja pintaan?

 

 

Kuten Elastinen sanoo:" Anna sen soida". Ihanaa viikonloppua rakkaat.