Marmatusta VOL III

Sinä yltiöpositiivinen, niin juuri sinä, joka puhkut energiaa ja säteilet iloa ja hyvinvointia ympäriinsä. Ja Sinä, joka olet toitottanut iloasi muhkeista sieni- ja marjasaaliistasi somessa jo viikkokaupalla ja hehkuttanut kuinka olet keittänyt, säilönyt, survonut, pakastunut, kuivattanut ja mitä kaikkea. Ja myös Sinä, joka rakastat syksyn ja pimeyden tuloa ja hehkutat hyggeä ja syksyn myötä uuden elämäsi alkua uusine harrastuksineen  - älä jatka tämän lukua pidempään. En millään muotoa halua pilata iloasi tai energiaasi. Nyt on vaan just sellainen marmati-marmati -olo, että aion päästää sen ihan justiinsa valloilleen...Pahoittelut siitä. Mutta kuten joku äärilukenut tunteiden tutkimiseen keskittynyt psykoterapeutti eilen jossain ohjelmassakin totesi - tunteita tulee ja ne menee. Laidasta laitaan, joten ei jäädä niitä analysoimaan puhki. Tää on vaan tätä.

Naisena ymmärrätte sen. Liika on joskus vaan liikaa. Etenkin jos joudutte vastaamaan arjessa kaikesta itse...
On vanhempain vartit, on passin haut, terveystarkastusaikojen varaukset, harrastusten vanhempainillat, on harrastekuskaukset, on työ. Ai niin. Olisi oma elämäkin. Tahtoisi metsään. Haluaisi jumppaan. Kuskaa sen sijaan lapsia erinäisiin paikkoihin. Hae isot tytöt kauppakeskuksesta. Vie toinen sillä aikaa treeneihin. Koukkaa tullessa vanhempien kautta. Vie kirppis-tavarat. Vaihda viidessä minuutissa kuulumiset. Heippa taas. Oli kiva nähdä. Kahvit sitten joskus.

Vastaamattomia sähköposteja kymmeniä, koska olet ollut kolme päivää taas tien päällä. Yrität ehtiä vastata sillä aikaa, kun poltat kanat pannulle. Lapset kiljuu nälkää. Tajuat, että olet unohtanut ostaa riisiä. Taitaa tulla sittenkin pastaa. Katse pihalle - kesäkukat homehtuu laatikoihin. Mädät lehdet ovat jämähtäneet lasipöytään kiinni. Muista viedä istuintyynyt pian varastoon. Sähkögrilli on rikki. Muista (joskus - ehkä ensi kesänä) tarkistaa jostain voiko sen korjata.
Sää kylmenee. Osta syystakit, kengätkin jääneet pieniksi. Lapsella on huomenna sieniretki (onneksi edes joku meistä pääsee metsään). Muista astia. Muista kypärä. Onhan pyörän renkaissa ilmaa? Ylihuomenna uintia. Muista pyyhe. Kuulustele toista historian kokeeseen. Muistitko kysyä miten päivä on mennyt? Ai niin, toisella on ollut sanakoe. Miten se muuten meni? Harjoiteltiinkohan me yhtään? Muista ilmoittaa lapsesi kisajoukkueeseen, ai niin - muista se kisapaidan koko ilmoittaa toisaalle. Mikä se olikaan se järjestelmä. Missä hitossa on sen salasanat? Täytä lapsesi kanssa motivaatiolomake huom. ennen vanhempain varttia. Muista ottaa muuten se lapsesi sinne mukaan..Kas kummaa. Sillä onkin juuri treenit samaan aikaan, muista kysyä opettajalta voisiko aikaa siirtää. Muista ilmoittaa sen muuttunut aika myös lapsen isälle. Muista maksaa sähköpostissa roikkuvat laskut. Muista muistuttaa toista lasta tukiopetusajasta. Muista soittaa pari vastaamatta jäänyttä puhelua.

Muista pyytää toisen vanhemman valtakirja passia varten. Ajaessa passitoimistoon muistat ettet muistanut printata sitä mukaan. Talla pohjassa kurvaat passitoimiston pihaan kahta minuuttia ennen varattua aikaa. Virkailija kutsuu tiskille lapsen kolmannella nimellä. Tuskanhiki nousee jo otsalle kuviteltuasi, että olet ilmoittanut sen sukunimeksi...Onneksi sentään ei. Kunnes virkailija toteaa, että isän allekirjoittama lomake ei ole riittävä, koska siihen ei ole täytetty lapsen tietoja täydellisesti. Seuraa pienimuotoinen pimahdus. Anteeksi passivirkailijatäti. Olit sijaiskärsijänä. Eihän se sinun syytäsi ollut. Minulla on myös PMS:t ja koska olen karkkilakosssa, niin tekisi mieleni juuri nyt vaikka tappaa joku. Ihan vähän vaan. Ehkä se näkyi minusta. Sait asian kuitenkin hoidettua. En pyytänyt edes anteeksi. Teen sen nyt.

Takaisin kotiin. Lapsella on kaamea nälkä. Ei ole syönyt eväitään eväsretkellä. Palautettava postipakettikin on notkunut auton takapenkillä jo viikon. Kurvaatte kauppaan ja postiin. Puhelimet soi. Sähköposti kilisee. Vanhempi soittaa saako kyydin salille. Huoh. Pakko päästä itsekin. Vaikka kurkkua on pistellyt jo kolme päivää.

Ai niin. Muistinko sanoa, että näiden lisäksi on pitänyt pestä aika monta koneellista pyykkiä, käydä lukuisia kertoja kaupassa (koska aina jotain unohtuu ja silti unohtuu jotain..), hoitaa viikkosiivoukset (tosin tooodella paljon fuskaten), tyhjentää ja täyttää tiskikonetta, mankeloida ja silittää pyykkejä, viedä roskia, viedä pulloja, viedä pahvit, viedä metallit ja muovit.

Kaiken kruunasi tänään koulutuspäivän palautteissa itseensä kohdistuva sapekas kritiikki. Kaiken kansan silmien edessä. Ei auta kuin nieleskellä ja myöntää, että on peiliin katsomisen paikka ja kaikki palaute on vaan hyväksi tarkoitettu. Kehittymistä varten. Silti joudun räpyttelemään aika lailla. Helvetin PMS:t. 

Istun edelleen hikisissä jumppavaatteissa tässä pöydän ääressä. En ole edes aloittanut miettimään mitä pakkaan mukaani viikonlopun rientoa varten. Pitäisi edustaa oikein iltapuvussa työn puolesta..Katselen näitä kynsiä, tukkaa ja silmäpusseja. Puristelen vararengastani ja meinaa alkaa uudelleen itkettää. Tarvittaisiin varsinaista taikuria kyllä nyt...Missä välissä ehtisi edes kynnet lakata? Onneksi pelastava enkeli, oma ripsienlaittajani on ottanut minut tänään kukonlaulun aikaan vastaan - bussilakosta huolimatta. Lähetän hänelle kiitokset.

Huh. Tätä tämä välillä on. Kadehdin vaan teitä pihlajanmarjojen kuivattajat ja marjojen pakastajat(rakkaudella ystäväiseni) ja iloista energiaa pursuavat hyggeilijät. Kyllä minäkin vielä ehdin hyggeillä. Jos ei muuten, niin sitten eläkkeellä. Pus. Anteeksi minun marmatus. Äiti on vaan vähän väsynyt. Onneksi näitä tunteita tulee ja ne menee. Huomenna on taas uusi päivä. Ja illalla bileet. Nukahdan varmaan kello kymmeneltä (huutonaurua ääneen :D )..Ihanaa tämä oleilu keski-iän kynnyksellä.



ps. sitä paitsi olenhan minä päässyt myös tänä syksynä metsään. Ja lapset auttaneet siivouksessa. Kunhan marmatan.