sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Rakkauden lahja, lahja rakkauden..

Rakkaus. Varsinkin aito rakkaus on lahja. Se on itse asiassa niin suuri lahja, ettei sen suurempaa ole. Koska se ei ole koskaan itsestäänselvyys. Ei sen synty, ei sen kesto, eikä etenkään sen syvyys tai ulottuvuudet. Sitä voidaan tutkia ja yrittää ymmärtää. Sen syntyä, sen olemusta, transformaatiota matkan varrella.
Sitä miksi ylipäätään rakastutaan. Koska, ketkä, miksi. Silti sitä ei ymmärrä täysin. Eivät tutkijatkaan ole löytäneet tähän vastauksia. Toki paljon tiedetäänkin miksi. Samanlaiset arvomaailmat, huumorintaju, älykkyydentaso, tausta, kasvatus, yhdistävät elämänkokemukset, yhteiset intohimon kohteet, samankaltaiset unelmat, vastakohtien vetovoima, feromonit, ajoitus...Lukematon määrä eri nimikkeitä ja kuitenkaan se ei selitä kaikkea.
Koska näiden lisäksi on se jokin selittämätön. Jokin miksi yhteys joko syntyy toiseen, tai ei synny, ei ainakaan riittävällä tasolla, koskettaakseen sisintä. Yhteys ei joko ulotu tai kanna, jos ei ole molemminpuolista kykyä siihen. Ehkä kaikki eivät edes haluakaan sitä suhteeltaan.

Vai miten selittää sen, että toisinaan joku lähes ventovieras ihminen voi tuntua heti vain joltain niin paljon enemmältä kuin kukaan koskaan aiemmin. Joskus jo pelkästään vain siitä, kun katseet kohtaa ensi kerran. Tai antaudut ensimmäiseen keskusteluun tämän ventovieraan kanssa. Tiedät jo jotain vaikket vielä tiedä miksi.
Miksi se toinen tuntuu tältä? Tutulta vaikket vielä tuntisi. Lämmöltä vaikket tiennyt, että sinua paleltaa. Luotsiveneeltä, joka ohjaa sinut kotisatamaan vaikket tiennyt, että olet eksyksissä.

Mikä sitä yhteyttä voi selittää? Onko se se ihminen? Joku, joka tahtoo murtaa muurisi päästäkseen läpi. On kiinnostunut siitä miksi käyttäydyt niin kuin käyttäydyt. Näkee käytösmalliesi läpi, koska haluaa ymmärtää sinua ja osaa soveltaa sitä ymmärrystä oppiakseen sinut. Nähdäkseen kuka ja millainen olet. Jokainen päivä.
Miksikö?
Koska hänellä on intuitio ja aavistus siitä ensihetkestä lähtien, että hänellä on käsissään ja sydämessään jotain sellaista mikä vain harvoin on tarjolla.

Kaikki eivät kohtaa sitä koskaan. Joillakin ei ole rohkeutta ottaa sitä vastaan vaikka se annettaisiin. Oletko sinä osannut pyytää sitä? Toteutuiko se?

Tai jos et ole vielä. Uskallatko pyytää sitä?

Minä kehotan. Päätän siten kuin aloitin.

Rakkaus. Varsinkin aito rakkaus on lahja. Se on itse asiassa niin suuri lahja, ettei sen suurempaa ole.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti