Olen kai aika uupunut juuri nyt. Kolmessa päivässä liki viikon työt, ajoa yli 700km, pari lentoakin (pian se toinen, kun kotiinpaluu vihdoin koittaa) sata meiliä ellei enemmänkin, kymmeniä puhelinkeskusteluja työn merkeissä ja niin edelleen. Puhelin se vaan soi ja soi. Hienoa sikäli, että tietää silloin, että myynti vetää ja kauppa käy.
Mutta samanaikaisesti peilistä katsoo hiukkasen riutuneen ja nuutuneen näköinen nainen, joka on antanut kaikkensa. Tukka liiskaantuneena päätä pitkin, mustikkamehua hameessaan. Pirun lentokonepöydät. Etenkin noissa pikkukoneissa. Ne keikkuu ylös ja alas. Luojan kiitos olin tänään laittanut sinisen farkkuhameen päälle. Muuten tästä kiusallisesta ja rankasta kielikylpypäivästä Affenanmaalla olisi tullut vielä kiusallisempi.
Joskus sitä miettii oikeasti onko tämä työ mistään kotoisin. Se vie minua niin paljon pois sieltä missä olisin paljon tärkeämpi. Eilen jos joku olisi tarjonnut töitä muualta olisin empimättä vastannut kyllä. Miesvaltaisella alalla naisen arvostus tuntuu olevan nolla tai jopa pakkasella. Se tunne, kun tiedostat, että mielipiteilläsi on yhtä suuri arvo kuin käytetyllä vessapaperilla tai sinut kylmän viileästi vain ohitetaan keskusteluissa, katsotaan toisaalle - oikeaa asiantuntijaa. Ja tottahan se onkin, että toisissa asioissa toisillla on vain enemmän substanssia kuin itsellä. Sen tosiasian hyväksyminen ottaa koville. Etenkin niiden omien, rajallisten resurssien havaitseminen. Mutta jos ainoa asia miten sinua osallistetaan keskusteluun on se, että ulkoisilta muodoiltasi olet pätevä ja hyväksyttävä ja SE on se lisäarvo, jonka tuot mukanasi, niin vähemmästäkin feministi minussa herää..On se kumma, kun menestyvistä naisista ei yhäkään osata kirjoittaa kuin se mitä heillä kulloinkin on päällään tai kuinka edustavilta näyttävät vaikka vain muutama kuukausi synnytyksen jälkeen. Tulee nyt mieleen tämä George Clooneysta ja hänen menestyneestä ihmisoikeusjuristi-vaimostaan Amal Clooneysta kertova otsikointi menneellä viikolla.Eikä sillä, että olisin millään muotoa yhtä menestynyt kuin Amal. Mutta silti.
Ei ihme, että alle 6 tuntia nukkuneena ja satoja kilometrejä ajaneena joskus loppuu usko koko touhuun. Tekisi mieli sanoa, että pitäkää tunkkinne. Kirjaimellisesti.
Arvostus. Se on kummallinen asia. Jos sitä ei nauti tai saa osakseen, niin työ- tai yksityiselämässä, niin sen tarun voi sanoa loppuvan ennen pitkään. Se ei lohduta enää jälkikäteen sanottuna, että olisitkin ollut aivan helmi. Joskus vaan liian myöhäistä on liian myöhäistä.
Ei, en ole heittämässä pyyhettä kehään työrintamalla. Enkä onneksi yksityiselämässäkään.Onneksi on tukena myös heitä, jotka uskovat ja joiden kanssa tehdä menestyksekkäästi ja hyvillä mielin töitä. Mutta sen vaan totean, että niin paljon on vielä tehtävää ja vaikka tiedän olevani vahva, niin koettelemukset eivät tule olemaan tässä. Itseäni saan tietenkin kiittää siitä roolista, jonka olen rakentanut. Kestän mitä vaan, minulle saa nauraa, minun kustannuksellani saa nauraa, koska osaan sen taidon niin hyvin. Aina ei silti jaksaisi. Osa leikiksi tai vitsiksi tarkoitetuista sivalluksista uppoaa maaperäänkin. Tekee jäljen, jonka paikkaamiseen menee energiaa ja sitä tarvitsisi vähän paijaamista.
Arvostus ei tietenkään tule annettuna, vaan sen eteen on tehtävä töitäkin. Hartiavoimin. Kannustaa toisia niin kuin toivoisi itseään kannustettavan. Oltava läsnä, oltava kiinnostunut. Muistaa toisinaan kehua, kun aihetta on. Joskus vaikkei olisikaan. Sanoa ei, jos tietää ettei se käy. Ymmärtää oma arvonsa. Nämä kaikki pätee niin kotona kuin töissäkin.
Puolitoista tuntia vielä ennen kuin iltakoneeni lähtee kotiin. Notkun täällä baarissa ja odotan, koska voin lähteä. Nuutuneena, likaisessa hameessani. Joku koputtaa olkaani. "Saanko liittyä seuraasi?" joku mies kysyy. Melkein nauran ääneen. "Olen varattu" vastaan. "Vad synd. Du ser så bra ut - Sääli. Näytät hyvältä" toteaa hän ja jatkaa matkaansa hymyillen. Kai näistä ulkonäköön kohdistuvista kohteliaisuuksista edes pitää vielä iloita. Likaisella hameellakin.
Trevlig Onsdagen för alla. Mennään näillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti