On aikaa pohdiskella. Sade rummuttaa ruutuun ja ajatukset vaeltelevat yhtä harmaissa sävyissä kuin taivaalla riippuvat pilvet.
Mietin jälleen karmaa ja elämän tarkoitusta. Niitä oppeja, joita se kunkin meistä tiellemme tuo. Sitä rankemmalla kädellä mikäli jätämme ne matkamme varrelle tarkoitetut pienen pienet opin vihjeet huomioimatta. Emmekä muutu.
Tänään ilmassa on ollut näiden elämän syvällisten viisauksien ja oppien lisäksi haikeuden säikeitä ja yhtäkkiä näen kaiken hyvin kirkkaasti.
Emme kykene muuttamaan menneisyyttämme, mutta menneisyytemme muuttaa meitä. Mutta jotta se voisi tapahtua, jotta voisimme kasvaa ihmisinä, joudumme kohtaamaan kukin omat kipumme. Kukaan meistä ei säästy siltä, niin julmalta kuin se kuulostaakin.
Mutta onneksi mikään kasvuksi tarkoitettu vaihe ei kestä loputtomiin.
"Things will get better in time"
Nämä kaikille omissa kasvukivuissaan kärvisteleville tarkoitetut rohkaisusanat pitävät sisällään myös aimoannoksen totuutta. Aika auttaa aina - kaikkeen. Ja kaikesta rumastakin seuraa aina jotain kaunista. Kun pysähdymme sen näkemään.
Tänään on voimaannuttava päivä. Sateen jälkeen tulee aina aurinko esiin (kuten tänäänkin). Olka avoimia niille pienille vihjeille. Silloin on aina mahdollisuus. You only fail if you quit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti