Jolloin pitäisi osata käyttäytyä aikuismaisesti, vakavasti ja vakuuttavasti, mutta ei vaan kykene. Tai että joskus pitäisi ulkoisestikin näyttää siltä. Että sinut otettaisiin vakavasti. Unohda hymyt. Unohda kiharat. Ja liian lyhyet hameet ja korkokengät. Älä ainakaan kerro vitsejä, naura ääneen tai kerro henkilökohtaisia asioita. Keskity bisnekseen. Tiedä alasta ja toimintaympäristöstä kaiken. Tai älä ainakaan myönnä ettet ole lukenut juuri keskustelun ytimessä olevasta asiasta. Tai myönnä tietämättömyyttäsi mistään. Koska olet asiantuntijaroolissa. Keskity. Tuijota vain eteesi tiukkana! Kuuntele enemmän kuin puhut. Blaah, blaah, blaah. Kuinka tylsää se onkaan?
Joudun joskus oikeasti pidättelemään itseäni etten laukoisi omia tyhmiä, mieleen putkahtavia, asiaankuulumattomia ajatuksiani ääneen vaikka kesken virallisen ja tärkeän palaverin tai puremaan huuleeni, etten hirnuisi niille ajatuksilleni ääneen. Onnistun siinä(kin) huonosti. Vastaavasti saatan hämmästyä itsekin kuinka viisaita lauseita olen joskus osannutkaan kirjoittaa tai kuinka vakuuttavalta osaan kuulostaa tarpeen vaatiessa. Silti minussa asuu yhä se pieni, kuriton, iloa ja elämänjanoa kupliva nuori, joka ei tunne itseään ikäisekseen. Ei edes silloin, kun joskus pysähdyn katsomaan itseäni tutkivasti peilistä ja hämmentyneenä huomaan tosiksi ne vuosien tuomat muutokset kehossani. Ne tuntuvat hieman vierailta, koska nämä viimeisimmät muutokset siinä ovat tapahtuneet ihan varkain, hiipien ja hiljattain. Omassa mielikuvassani olen edelleen se silmäpussiton, makkaraton, kiinteä ja hehkeä naisenalku, jollaiseksi sisimpäni tuntuu minut autuaasti muovanneen. Eihän siinä toisaalta ole mitään väärää, mutta kun näkee itsensä vaikkapa viimeaikaisissa valokuvissa, niin oikein pelästyy ja hätkähtää, kun realiteettien ja oman mielikuvan välinen ero onkin niin karmaisevan suuri. Silti(kään) en osaa olla hymytön, tai olla keventämättä kankeaa palaveria. Olla hersyttelemättä ja ravistelematta totisia, virkamiestyyppejä. Kiharran tukkaani ihan vaan omasta ilosta, punaan huuleni ja nauran ääneen, jos siltä tuntuu. Ehkä minua ei oteta vakavasti - mutta mitä sitten? En osaa ottaa itsekään. Vähentääkö se minun substanssia? Osaamista, asiantuntijuutta? Kenties joidenkin tahojen mielestä. Joidenkin mielestä varmasti olen hempukka tai blondi. Välitönkö siitä?
Arvatkaa kaksi kertaa. Mitä ihanaa ikääntyminen tuo tullessaan? Couldn´t care less. Ei jaksa enää välittää muiden ihmisten mielipiteistä. Ainakaan sellaisten, joilla ei ole sinun elämääsi mitään merkitystä.
Ainahan sitä hoetaan, että ikä on vaan numeroita. Niin on. Mutta silti tiettyihin faktoihin vaan törmää ihan väkisin. Niinpä päätin, että tässä yhteydessä on hyvä kaivaa vanha kunnon keski-ikäisyystesti naftaliinista. Tehkää, jos uskallatte kohdata faktat...
Pääseekö sinulta ähkäisy, kun nouset nojatuolista? Älä välitä, se kuuluu keski-ikään.
Kodin Kuvalehden lukijat kertoivat, mitkä ovat keski-iän merkkejä. Kuinka monta kahdestakymmenestä osuu sinun kohdallasi oikeaan?
1. Hämmästelet itseksesi, että hammaslääkärisi ja pomosi ovat sinua nuorempia. (Viimeksi tähän törmäsin työterveyslääkärin vastaanotolla..Hitsit, että oli nuori poika, mutta ainakin energiaa ja paneutumista riitti. Ja ihan erilainen lähestymiskulma ja intensiteetti. Ei huono..)2. Alokkaat armeijavaatteissaan näyttävät lapsilta. (Jep..)
3. Yöllä tyynyn poskeen painama rantu on näkyvissä vielä työpaikallakin. ( Niin totta..ainakin, jos on syönyt liikaa suolaista ruokaa illalla..)
4. Sinua alkaa hihityttää kummallisissa tilanteissa, kuten koulun tai päiväkodin vanhempainillassa: "Huomaakohan kukaan, että vain teeskentelen aikuista?" (ks.tekstini alku..)
5. Jos joudut mihinkään yökerhon tapaiseen, ensimmäinen ajatuksesi on: karsea meteli, eihän täällä voi edes jutella. (Hmm..muistuu kesältä yksi kerta mieleen..)
6. Mietit vakavissasi, haluatko tehdä nykyistä työtäsi eläkeikään saakka. (joo-o..No comments)
7. Olet yrittänyt selittää lapselle tai nuorelle matkakirjoituskoneen, kasettisoittimen tai lankapuhelimen toimintaa. (ai että. Ne kasetit oli ihan parhaita. Kun kynällä pyöritettiin nauhaa takaisin, kun se levähti käsiin..)
8. Alat päästellä ähkäisyjä, jos teet jotakin fyysisesti kuormittavaa, kuten nouset nojatuolista ylös. (hah hah...Myöntäisinkö?)
9. Olet huolissasi vanhempiesi ikääntymisestä ja jaksamisesta. (Kyllä. Totta, tämäkin.)
10. Olet huolissasi lapsistasi. (Koko ajan..)
11. Muistat ostaneesi kioskilta ”markalla kaikkia irtokarkkeja sekaisin”. (Palauttakaa merkkarien alkuperäiskoko, prkl!! Tää holhoaminen ärsyttää.. Ja haluan ne isot salmiakkipommit, missä oli sitä jauhetta sisällä myös takaisin. Kymppi-kioskit kans!)
12. Tajuat, että tuulitakki on oikeastaan aika kätevä kaupunkivaate. (Ja crocsit tosi mukavat jaloissa. Eikä haittaa mennä verkkareissa lähikauppaan)
13. Riemastut, jos joku kysyy sinulta papereita. Kerrot siitä kaikille Facebookissa ja saat paljon tykkäyksiä. (tekisin just näin, jos vaan tapahtuisi ikinä..)
14. Ostat suurimman osan vaatteistasi, kengistäsi ja kodintarvikkeistasi Prismasta tai Citymarketista, koska se on niin kätevää. (No ehken suurinta osaa, mutta välillä sieltä löytyy ihan helmijuttuja :)
15. Ajattelet, että 1990-lukuhan oli juuri äsken. Sitten tajuat, että siitä on kaksikymmentä vuotta. (Onko?? No niin perskules onkin..)
16. Tunnet syvää helpotusta, kun lääkärin vuositarkastuksessa ei löydy mitään vakavaa. (Kuulemma maksa-arvoissa alkaa näkymään muutokset vasta reippaasti neljänkympin jälkeen..)
17. Kulutat ravintolassa enemmän rahaa ruokaan kuin juomaan. (Niin totta..Kuka sitä ravintoloihin enää edes menee juomaan? Melua ja kaikkea. Kotona on kivempi tissutella mukavassa porukassa ja villasukat jalassa..)
18. Muistat edelleen parhaan lapsuuskaverisi perheen lankapuhelinnumeron. Se on viiden tai kuuden numeron mittainen. (Ja oman kotinumeron. Ja mummin...)
19. Muistat ainakin yhden Kekkos-vitsin. (En muista mitään vitsejä..)
20. Huomaat ajattelevasi, että olet hyvä juuri sellaisena kuin olet – ja parhaimmillasi suorastaan vastustamaton
Se on justiinsa näin. Lähes täydellinen. Pisteet 19/20. Ei voida siis pitää vielä ihan toivottaman keski-ikäisenä ;) Vapauttavaa viikonloppua rakkaat. Me ollaan aivan vastustamattomia. Pus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti