Näin marraskuisena, lumipyryisenä sunnuntaina on hohdokasta pysähtyä miettimään - mitäpä muutakaan kuin suutelemista. Pussailua. Ai miksikö? Koska se on ihan parasta. Ja koska nyt vaan tekee mieli pohtia sitä. Hmm..siitä puhe mistä puute(ko)?
Länsimaissa ja etenkin Euroopassa viimeiset pari sataa vuotta on ollut todellista romanttisen suutelun esiinmarssia ja romanttisten elokuvien ja kirjallisuuden parissa on törmännyt useammankin kuin kerran siihen, että suutelua pidetään jopa intiimimpänä kuin esimerkiksi yhdyntää. Knoppitietona todettakoon, että moni prostituoitu ei suostu suutelemaan asiakkaitaan, koska suutelu koetaan niin tunnesidettä vaativana ja pareja lähentävänä. Pretty Womanista löytyy tämä klisée muuten myös..
Suutelullahan on pitkä kulttuurihistoria. Siitä on mainintoja niin Intian sanskritinkielisissä teksteissä 1500 eaa kuin Vanhassa testamentissa tai Rooman valtakunnan kukoistuksen aikaisissa kirjoitelmissa. Aleksanteri Suuren uskotaan tuoneen tutkimusmatkoiltaan suutelun itse asiassa juuri intialaisilta. Suudelmalla on monia merkityksiä. Ennen kaikkea kristinuskossa suutelemisella on ollut suuri rooli kunnioituksen ja pyhimyksellisyyden osoituksena. Suutelua on myös käytetty eri kulttuureissa mm. sopimuksien tai rauhan sinetöimiseen. Venäjällä sitä taidetaan harrastaa yhä - myös tervehtimiseen. Ranskalaiset ovat saman kääntäneet poskisuudelmaksi. Mutta lienee kai meille enemmän selviö, että kun suutelusta puhutaan, se mielletään lemmenosoitukseksi ja eroottiseksi enemmän kuin mitään muuta. Ja kuitenkin silti. Niinkin tavallinen ja satoja ellei tuhansia vuosia olemassa ollut asia on edelleen hyvin suurta mystiikkaakin - ainakin odotuksia, tunnelatauksia, mielikuvia ja merkityksiä täynnä.
Kuulun itsekin siihen joukkoon, jolle suutelu ja etenkin ensisuudelmaan liittyvät odotukset ja lataus, ovat todella merkityksellisiä. Pussaileminen on ihanaa, kun se on ihanaa. Oikean parin kanssa. En voisi kuvitella, että voisin olla suhteessa, jos suutelu kyseisen kumppanin kanssa ei tuntuisi hyvältä kaikilla osa-alueilla. Tarkoitan fyysisesti, läsnäolossa, mielessä, sydämessä. Kokonaisvaltaisesti.
Joskus hidas, hellä ja pitkä on paras. Sellainen mikä välittää sen kaiken kaipauksen, hellyyden ja lämmön, joka parilla keskenään vallitsee. Toisinaan ahneempi, intohimoisempi ja eroottisempi toimii. Niin, että sukat pyörii jaloissa. Ei tarvitse mitään muuta. Antautuu sille hetkelle, toiselle ja unohtaa kaiken muun. Se on huikean kihelmöivä tunne. Ja toisinaan ne pienet, hempeät, välittämistä osoittavat, ohimennen annetut suikkaisut osoittavat riittävästi kaiken mitä haluaakin sanoa. Kaikelle on paikkansa ja tilauksensa. Ja jokaisella on varmasti ne omat mieltymyksensä suutelemisessa - pääasia, että se toimii yhdessä. Niin - ja että sitä tehdään usein.
Liian paljon on ollut kirjoituksissa puhetta siitä, kuinka parisuhteissa kosketus katoaa ja, että parit rakastelevat harvemmin ja harvemmin. Olisiko näillä kahdella selkeä syy-yhteys toisiinsa? Uskon tässäkin siihen käänteiseen lainalaisuuteen, että enemmän on enemmän. Määrä lisää määrää.Väitän, että tässä meillä miehillä ja naisilla ei ole niin paljon eroja, kun joskus on joko luultu tai haluttu meidän uskovan. Kaikki me kaipaamme sukupuolesta riippumatta kosketusta, hellyyttä ja rakkaudellisia osoituksia omalta kumppaniltamme. Hipaisuja ohimennen, huulten kohtaamista, halausta. Ja kun sitä antaa toiselle, sitä myös saa. Niissä parisuhteissa, joissa sitä luontaisesti on, on enemmän myös rakastelukertoja. Tutkitusti läheisyys ja rakasteleminen parisuhteessa lisäävät ihmisen onnellisuutta. Win-win tilanne.
No nyt joku siellä miettii, että helpommin sanottu kuin tehty. Etenkin pitkissä parisuhteissa. Koska totta kai sitä ajan mittaan tulee kyllästymisjaksoja jolloin ei niin paljon huvita. Mikään. Olisiko silloin lääkkeeksi pussailun lisääminen? Näin marraskuussa siihen on juuri otollinen hetki. Ai nyt vai? Just nyt. Hämäryys, kynttilänvalo. Rypytkin näyttävät lempeämmiltä. On suorastaan oikeus upota vällyjen väliin työpäivän jälkeen ja sytyttää tulet takkaan, jos sellaisen sattuu omistamaan. Puitteista tulee kuin itsestään jo hitusen romanttisempia. Kroppamme alkavat köydö pienemmillä kierroksilla ja slow-moodiin sopii täydellisesti se, että kaivautuu toisen kylkeen kiinni. Silloin on helppo ottaa sitä siippaa kasvoista kiinni ja sipaista suukko, jos toinenkin. Kokeile ja katso mitä tapahtuu. Ilman odotuksia muusta. Saattaa olla, että nautitte siitä täysin rinnoin - molemmat.
Suutelussa on muuten muutakin hyvää. Se lisää vastustuskykyä, koska siinä vaihtuu miljoonia bakteereita, joka sinällään ei tietysti herätä kovin positiivisia mielikuvia. Sen lisäksi se oikeasti voi vähentää allergioita. No miettikää - kunnollista siedätyshoitoa. Ja millä tavalla nautittuna. Entä stressinhoitomuotona? Täydellistä. Suutelemisen seurauksena erittyy niitä samoja rakkaushormoneja (oksitosiinia, serotoniinia, adrenaliinia..), jotka alentavat stressi-hormonikortisolin määrää kehossamme. Suutelu tuottaa myös dopamiinia, joka on hormoni, joka addiktoi meitä. Mitä kiihkeämmin suutelee, sitä enemmän dopamiinia erittyy ja sitä tiiviimmin koukutumme toisesta. Mielenkiintoista. Oksitosiinia muuten erittyy sitä enemmän suutelussa mitä kauemmin pari on ollut yhdessä. Hormoni, jota erittyy mm. synnytyksessä, jotta äiti kiintyisi lapseensa. Sama kama linkittää siis pariskuntia yhteen entistä pitävämmin. On tämä jännä maailma.
Eikä siinä vielä kaikki. Suuteluhan myös kuluttaa kaloreita, koska lukemani mukaan suutelussa aktivoituu jopa 34 eri kasvojen lihasta ja yli sata muuta vartalon lihasta. Ja johan tuon koko hormoniarsenaalin käynnistyminen kuluttaa. Suutelun on myös tutkitusti todettu olevan yhtä rentouttavaa mielelle kuin meditointi.
Joten mitä siinä vielä mietitte. Painukaa jo pussailemaan! Nyt on sen hetki. Ihanaa sunnuntaita mussukat <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti