Tahtoisin sieluusi tarinoillani ylettää, sanoilla koskettavilla mielesi herkistää.
Osata tarkasti niin elämääsi kuvailla, että tuntisit läsnäoloni sielusi mailla.
Näkisit maailmani hetken ajan minun silmin, tuntisit siten kun kertoisin. Katoaisit hetkeksi pois tästä maailmasta, päästäisit irti arjesta.
Sanoittaisin kaiken silloin paljon kauniimmaksi, on maailma usein värjäytynyt niin mustaksi.
Tekisin päivästäsi paremman, toisin hymyn huulillesi kauneimman.
Saisin sinut ääneen nauramaan, ryhtyisit kera kanssani laulamaan.
Herkistäisin mielesi kyyneliksi kuumiksi, sydän polosi lähes pakahtuisi ja kysyisit vain miksi. Vierittäisin muutaman yksinäisen kyyneleen poskillesi, surisit kanssani, purkaisit tuskaasi.
Suuria tunteita, loputtomasti värejä, elämän kaikkia sävyjä.
Niitä haluaisin osata Sinulle tuottaa, vaan voinko sittenkään täysin kykyihini luottaa.
Unelmilla on siivet, sanotaan. Päästän tämän irti ja lähetän matkaan. Todeksi haaveet muuttukoon, elämä antimiaan suokoon.
Pienen pieni kirjailijan alku sisimmässäni jo majoittuu, usein se joutuu väistymään arjen tieltä ja se taka-alalle unohtuu.
Mutta tiedän, sen aika vielä koittaa ja unelmani realiteetit ja esteet voittaa.
Uskon kohtaloon, jos jokin on tarkoitettu, se toteutukoon.
Annetaan ensi viikolla kaikille unelmillemme siivet. Uskotaan. Ihanaa sunnuntaita rakkaat <3.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti