Tuijotan pimeää merta. Kaukana kotoa. Iso suullinen punaviiniä valuu ihanasti kehooni ja luo keinotekoista lämpöä ja hyvän olon. Valheellista. Olkoon. Nyt tarvitsen sitä.
Elämä heittää jatkuvasti uusia haasteita kehiin. Testaa ja katsoo mihin yksilön usko ja voimat riittävät. En tiedä mikä sen tarkoitus taas tälläkin hetkellä on. Juuri kun luulet, että pahin on ohi. Että olet onnellinen. Saat vihdoin hengähtää ja alkaa nauttia elämästä. Jokin paha tekee tuloaan siihen väkisin.
Näin kamalan unen jokin aika sitten. Itse piru ilmestyi siihen. Komeana, ruskeahiuksisena ja ruskeasilmäisenä. Seisoi edessäni ja tuijotti minua. Iso veitsi välissämme. Hän sanoi: "jos saat tuon veitsen, et kuole. Jos et, tapan sinut". Tiesin etten voi voittaa häntä nopeudessa, en voimassa, en missään. Ainoa jolla pystyn taistelemaan on puhtaalla, vilpittömällä, viattomalla sielulla. Hyvyydellä ja rakkaudella. Tein sen ilman sanoja. Mittelöimme ajatusten voimalla. Minua riepoteltiin ja piru lennätti minua kattojen yllä. Lopulta hän luovutti. Poistui näyttämöltä ja jäin sotatantereelle seisomaan yksin. Siihen heräsin. Muistaen hänen kuolleet, julmat, tyhjät silmänsä ja niiden katseen.
Tarjoilija sanoo:" täällä tarvitaan lisää viiniä". Näkynee naamasta. Mutta ihan sama. Vitutukseen ei kuole.
Se uni oli enne. Jostain syystä tiesin, että tulossa on jotain paskaa. Isosti. Mutta tiedän lopputuloksen. Minua ei pelota. Rakkaus ja hyvyys voittavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti