Tänään ei ole synkistelyjen tai tummien sävyjen vuoro. Tänään iloittelen oodilla meille naisille.
Kun keski-ikä lähestyy, niin moni sitä pelästyy. Mihin katosi elämästä eka puoli, täyttää sydämen suuri huoli. Turhaa sitä on surra, voi vahingossa vaikka kieleensä purra. Nythän on siis niin, että nelkyt on uus kolkyt, vissiin. Aika kulkee vaan nykyisin nopeammin, siks vuosiakin kertyy koreammin. Ja ikä on vain numeroita sanotaan, vaikka toisaalle kuin silmiin silloin aina katotaan. Onhan se kolmestakympistä neljäänkymppiin iso hyppy, joten ei ihme vaikka naamassa näkyisi jo jokunen ryppy.
On kokemusta ja näkemystä kertynyt meille roimaa, olemmekin markkinoilla sitä parasta työvoimaa. On useimmilla meistä täynnä lapsiluku, kun jatkettu on jo suku. Kohtumme saavat siis jo levätä vaikka ei me niiltä töitä vielä täysin evätä. Elämme seksuaalisesti parasta aikaa, lehdestä luin, niinpä seksileluja hankin ja päälleni korsetin puin. Nelikymppinen nainen tietää mitä tahtoo, kun hän miestään sillä silmällä kahtoo. On suhteesta turha ujous karissut pois, vaikka kyllähän sitä (toim. huom. seksiä) vielä enemmänkin harrastaa vois.
Mutta kun ruuhkavuosia me kirjaimellisesti elämme yhä, on useimmilla krooninen univaje ja kortilla tuo yhteinen aika pyhä. Usein voimat ja ajan vie työnantaja tai kakarat ja miehelle vilahtaa kylkeä kääntäessä peitonraosta vain uniset pakarat. Onneksi se oma siippakin on nähnyt jo yhtä sun toista ja kestää hän hienosti kohtelua moista. Hän osaa jo käsitellä naistaan tätä eikä yhtään tilaisuutta yhteisiin lemmenhetkiin käyttämättä jätä. Sitä paitsi nainenkin sen tietää, ei tartte ruuhkavuosia loputtomiin sietää. Pian saa puoliskot nauttia taas ikuisesta kesästä, kun lapset kasvaa ja lentää pesästä.
Ei vielä vaivaa kroppaamme krempat pahat, mitä hieman nyt ärsyttää nuo lievästi roikkuvat nahat. Eletystä elämästä ja rakkaudesta nuo vatsamakkarat meitä muistuttavat vaikka toisinaan ne peilikuvaa vilkaistessamme meitä puistattavat. Aamulla etenkin jos peiliin vilkaiset, niin toisinaan sä kauhusta kiljaiset. Kuka on tuo peilistä katsova ilmestys kumma, jonka silmänalunen on niin tumma. Suupieliin ja otsaan on syntynyt juova, ei pelkästään iloa ja riemua mieleen tuova. Mutta onneksi nykynaisella on konstit moiset, aamuehostuksen jälkeen katsoo peilistä kasvot toiset. Vielä saatetaan siis perääsi viheltää, etenkin jos jaksaa itsensä puunauksen kanssa (pitkään ja hartaasti) äheltää.
Onneksi osaamme itsellemme lempeästi hymähtää, kun kesäkiloja lanteille jämähtää. Ei kehomme ole enää niin sulava ja notkea kuin nuorena, mutta ei meitä voikaan nähdä pelkkänä kuorena. Tarjoamme niin paljon sisältöä muuta, joten voi olla hieman enemmän nahkaa ja luuta.
Me lähdemme naisporukoilla rientoihin ja lappiin ja ne reissuthan menee aina nappiin. Tähän ikään mennessä on ympärillemme saman henkisiä ihmisiä karttunut, yhdessäolon rentous ja ilo tekemisiimme tarttunut.
Osaamme nauttia ajasta tästä, nelikymppisen naisen elämästä. Tämä on oodi meille ihanaisille, keski-ikäisille naisille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti