"Mitäkö mietin? Mun aivot suorastaan surisee ja ehkä on liian aikaista täällä hihkua mistään mutta en vaan voi sille mitään. Minun piti palata tänään kesälomilta kuten kaikkina edellisinäkin vuosina, vaan enpä palaa. Sen sijaan olen ollut 10 vkoa lomalla ja voi veljet, että se on tehnyt hyvää ja tullut tarpeeseen. Tämä on kaikesta huolimatta ollut yksi elämäni parhaimmista kesistä 😍
Nyt energiatasot ovat tapissaan ja en malttaisi odottaa, kun tuloksia alkaa näkymään. Ehei - vyötäröllä on edelleen ne samat hötöt kuin keväälläkin (juu, nauttinut olen estoitta), mutta minun ”vauvan” laskettu aika tulee olemaan tänä vuonna. Esikoisromaanini, joka ei ehkä pääse koskaan kaupalliseen levitykseen tulee näkemään päivänvalon. Se edistyy ja aion sen synnyttää vaikka raskaus on ollut pitkä ja kivuliaskin. Toki edelleen unelmoin, että olisin siinä n. 1% joukossa, joka ”löydetään” ja vauvani saisi oman kustannustoimittajan ja pääsisi kaupan hyllyllekin. Aika näyttää.
Lisäksi vuosien terapiani eli blogi-vauvani haparoivat ensiaskeleet on otettu, kun se saa laajemman lukijajoukon ja pääsi Suomen suosituimpien blogien kanssa samalla sivustolle. Sen kaupallistamiseksi on jo mietitty keinoja ja ensimmäiset yhteistyökuviot on sovittu..Joten stay tuned. Thumbs are up 👍
Mutta ei tässä vielä kaikki - ajatus yrittäjyydestä on kytenyt sisälläni vuosia mutta uskallus on puuttunut. Nyt on ollut sillekin aikaa ja tiedättekö - ensimmäinen asiakaskäynti on buukattu 💪 Eihän se vielä tarkoita sitä, että nimet olisivat paperissa, mutta nyt mahdollisuus siihen on hyvinkin lähellä. Ja myös muita rautoja on tulessa...
Vaikkei firmaa vielä ole täysin siis pystyssä, niin nyt alkaa työstö urakalla.
Jos siis kaipaatte projektiluontoista asiantuntija-apua asiakaspalvelun ja asiakaskokemuksen tai palvelubrändin ja/tai -prosessien kehittämiseen, myynninjohtamisen osaajaa, Lean-oppien taitajaa tai ylipäätään palveluliiketoiminnan laaja-alaista kehittäjää ja osaajaa, niin olkaapa yhteydessä. Täällä teillä on nyt sellainen 😍
#unelmieneteenontehtäväjulmetustitöitä #muttaäläkoskaanluovuta #yrittäjyys #wannabewriter #unelmattodeksi"
Tähän kaapista ulos -tuloon oli oikeastaan kaksi syytä.
Ensimmäinen syy: julkilausumasta tulee totta ja se potkii liikkeelle, kun omat voimat tai usko tai molemmat ovat kortilla. Se on kuin tavoite tai päämäärä, joka on nyt kaikkien tiedossa. Mitä mitataan, se saavutetaan. Niinhän se menee. Minä mittaan tällä hetkellä omaa panostani ja aktiivisuuttani sekä kirjan kirjoittamisen etenemisen eteen että yritykseni synnyttämiseksi. Tämä asettaa paineita, mutta se on sen tarkoituskin. Ilman painetta ja ponnisteluja ei synny tuloksia. Ja todellakin - unelmat eivät toteudu odotellessa. Ne vaativat tekoja. Paljon. Verta, hikeä ja kyyneleitä.
Toinen syy: Esipromoa. Vaikkei mitään ole vielä valmiina, niin sillä tavoin luodaan myös odotuksia. Herätetään mielenkiintoa. Oman itsensä markkinointi on loppupelissä aika tuskallista. Se vaatii jopa hieman röyhkeyttä, mutta ennen kaikkea uskoa itseensä ja omiin kykyihinsä ja uskallusta. Sitä tarvitsen tässä kohtaa eniten, kun rimakauhu on lähellä ja mieli tekee tepposia epäuskoisten ajatusten ja epävarmuuksien kanssa. Onko minusta tähän? On olemassa paljon parempiakin kuin minä? Miksi kukaan ostaisi palvelujani tai miten ihmeessä juuri minä saisin kirjani julkaistua? Kuuluupelin henkeen. Muistatteko enkelini sanat - tarinan, jonka kerroin teille tästä hämmentävästä kohtaamisestani tuntemattoman kanssa. "Sinä pystyt mihin vain, jos vain uskot itseesi". Se on voimalauseeni nyt, jota hoen kuin mantraa. Mutta julkilausuman kera näitä voimalauseita sateli minulle eilen muitakin kasapäin. Ne todella antavat potkua tähän, kun koitan jakaa aikaani kaikkien näiden hankkeideni kesken.
Ei se ihan helppoa ole voin kertoa. Aamu alkaa yritykseni nimeä, arvoja, missiota, visiota, toimintaperiaatteita, liiketoimintasuunnitelmaa, esitystä hioen ja jatkuu erinäisillä selvitystöillä. Koska kannattaa nimi rekisteröidä. Ottaisiko sittenkin alkuun vain toiminimen vai kerralla perustaisi osakeyhtiön. Mistä rahoitus, entä oma pääoma. Miten pelata fiksuiten peliä myös TE-keskuksen kanssa. Mistä verkkosivut, entä visuaalinen ilme - logo, esittelyvideo jne. Tuhat ja yksi asiaa.
Samanaikaisesti sormeni syyhyävät päästä jatkamaan romaanini kimpussa, jossa tällä hetkellä on raakaversion täydennysvaihe menossa eli paikka- ja henkilökuvaukset, vuorosanat, tarinan täyttäminen. Kaikki ihanan luovaa ja silti kovin hankalaa, koska omapää rajoittaa niin paljon. Ei siellä sellaista voi olla tai ei Iris voi noin sanoa. Onko tätä tylsä seurata, pitkästyisinkö itse tätä lukiessa. Miten pitää lukija mielenkiintoa yllä? Parhaimmillaan olen päässyt sellaiseen flow-tilaan, jossa aika ja paikka sekä nämä rajoittavat pohdinnat kaikkoavat päästäni tyystin ja uppoan Iriksen mielenkiintoiseen kasvutarinaan ja elämään niin tyystin, että minun on vaikea päästä sieltä takaisin normiarkeen.
Hauskaa, mutta yllättävän rankkaa ja kuluttavaa. Väsyttää vaikken "tee mitään" paitsi istun koneella. Eikä ihme, koska vaikka aivojen paino on vain noin kaksi prosenttia ihmisen painosta, silti ne kuluttavat noin 20 prosenttia ihmisen tarvitsemasta energianmäärästä. Eikä tässä vielä kaikki - ankaran ajattelun ja aivotyöskentelyn on todettu kuluttavan kaksinkertainen määrä normaaliin ajatustoimintaan tai löhöilyolotilaan verrattuna. Ei ihme, että nyt tekee ruokaa..ja nimenomaan hiilihydraatteja, koska glukoosi on aivoille paras energianlähde. Päätän hemmotella itseäni tulisella tomaatti-sipuli-valkosipuli-chilitonnikala-aurajuustopastalla (kokeilkaa - yhdistelmä kuulostaa karmealta mutta toimii) raikkaalla fetajuusto-Guadeloupe-melooni -salaatilla höystettynä. Ohut ruispala-puolikas ja lasi San Pellegrinoa kylkeen. Toimii.
Pystyn virittämään aivoni iltapäiväksi Iriksen elämän salaisuuksien pariin...Romaani etenee. Tulette kuulemaan siitä vielä kyllä lisää ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti