Mikä on parasta lomassa? Se, kun kaikki siitä on edessä. Kun on vapaus tehdä ihan mitä huvittaa. Tai ainakin naiivi ajatus, että näin se on. On romanttinen käsitys siitä millainen lomasta tulee. Kuinka voi valvoa vaikka koko yön ja katsella oman kullan kainalossa upeinta auringonlaskua ikinä skumppalasit kädessä. Mennä naku-uinnille linnunmaitoa muistuttavaan kirkasvetiseen järveen, jonka pintaan siivilöityy maailman kaunein täyskuu. Suudella rakkaintaan veden syleilyssä. Kuunnella kuikan huutoa ja hiljaisuutta. Nukkua pitkään, jos huvittaa. Maata riippukeinussa ja katsella ohilipuvia pilviä. Nauraa yhdessä lasten kanssa. Pelata, leikkiä, nauttia. Kiireettömästä yhdessäolosta, ilman stressiä, ilman aikatauluja.
Niissä kuvitelmissa muuten ei ole koskaan mitään häiriötekijöitä. Ei kylmyydestä kangistuneita ja hytiseviä, itikoita hätisteleviä ihmispoloja, jotka hampaat kalisten kipittävät sateisen harmaassa illassa järveen kuunnellen naapurimökiltä kantautuvaa känni-mölinää. Ei tule mieleenkään, että jäisi suuteloimaan sinne järveen vaan äkkiä takaisin saunaan kastautumisen jälkeen.
Ei ole kinaa tai riitelyä kumppanin tai lasten kanssa. Ei pakollisia sukulaisvisiittejä tai äkäisyyttä jonottaessa kesätapahtumissa. Ei paarmoja, mäkäräisiä, hyttysiä. Ei karavaanareita ja rekkoja tiellä. Ei huonoja säitä tai sairautta.
Koska ei pidäkään. Vaan loman täytyy olla haaveita ja unelmia vapaudesta ja siitä, että kaikki on mahdollista. Ja täydellistä. Se on niin lyhyt loppupeleissä, mutta vaikka se olisi millainen, niin se on silti loma. Nautitaan tästä kesästä täysin rinnoin. Satoi tai paistoi.
Aurinko paistaa ja taivaalla seilaa poutapilviä. Loma on alkamassa. Kaikki on mahdollista. Voiko mikään olla ihanampi tunne juuri nyt?
Ihanaa kesää ihanat. Oli lomaa tai ei, kesä on kuitenkin kesä. Se alkaa minulla nyt. Yy-kaa-koo. Nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti