Joka kerran olet erilainen. Muutut vuodenaikojen vaihtuessa. Silti olet äärettömän kaunis. Aina.
Näen kauneutesi alkukesän orastavassa vehreydessä, niin tuoreessa ja raikkaassa vihreydessä, kun luonto luo uudensyntymää. Annat parastasi.
Näen kauneutesi järviesi loppumattomassa sinessä, joissa auringonsäteet kilpailevat kimmeltäen, kun toistat taivaankaarta vesiesi tyyniltä pinnoilta.
Näen kauneutesi ikivahvoissa hongissa, jotka nostavat oksansa kohti ääretöntä. Nähden, kestäen ja vahvistuen.
Näen kauneutesi metsissäsi. Niin monimuotoisissa, runsaissa, puhtaissa. Luoden ja synnyttäen meille lapsosillesi raikasta ilmaa, tilaa hengittää, mahdollisuutta hakeutua luonnon pariin.
Näen kauneutesi ruskan värjäämissä puissa ja pensaissa. Keltaisten lehtien täyttämien koivujen heijastuessa järviesi pinnalta. Luoden uskomattoman kontrastin yhdessä sinisen taivaan parina.
Näen kauneutesi pakkasen puraisemien pensaiden punan ja värikylläisyyden kaunistaman syksyisen maiseman. Harmonian jonka luot juuri ennen kuin vaivut lepoon.
Näen kauneutesi tähtien täplittämän tumman taivaan alla, lumen narskuessa jalkojen alla. Valkean hiljaisuuden peittäessä, sallien luontosi levätä hetken.
Näen kaivatun kevätauringon matalien säteiden kipinät niiden osuessa hankien pinnalle. Niiden häikäisyn, joka osoittaa jälleen kerran, että pitkästä pimeydestä on selvitty. Kohti uutta kevättä.
Rakastan jokaista näistä hetkistä. Vain Sinä voit tarjota tämän kaiken meille.
Olet uskomaton. Juhlistan tänään kanssasi kunnioitettavaa ikääsi. Et häviä kauneudellasi kenellekään. Sitkeydessäsi, periksi antamattomuudessasi, puhtaudessasi, rikkaudessasi, rohkeudessasi olet niin rakas.
Olen kiitollinen siitä, että lapsosesi taistelivat isänmaamme puolesta, jotta tänään meillä on onni nostaa malja myös itsenäiselle Suomelle. Voimallasi he sen tekivät. Vuoksesi, koska olet ja olemme juuri sitä. Sitkeitä, periksi antamattomia, rohkeita.
Onnea Suomi. Olen ylpeä siitä, että olen saanut syntyä tänne. Sinun juureville maillesi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti