Maanantai. Arki. Kuinka toisinaan siihen onkaan niin vaikea asennoitua. Joskus se ottaa jo sunnuntaina niin päähän, kun tietää, että taas se tulee. Sitä täyttelee epätoivon vimmalla Veikkaus-tilillä perjantai-iltaisin Eurojack-pot rivejä ja lauantaisin käy ostamassa koirankusetuslenkillä pari arpaa. Josko se osuisi? No eipä osunut. Tälläkään kertaa.
Ja miksi sen teemme? No siksi ettei maanantaina enää tarvitsisi mennä töihin. Jotta voisimme tehdä kuten eräs ystäväni, joka totesi ykskantaan pomolleen, joka vaati tätä ottamaan muuttuneet työtehtävät vastaan, että "taidan jättää ottamatta. Taidan itse asiassa olla tulematta enää huomenna." Aika moni meistä haaveilee tekevänsä juuri noin. Jos vain olisi taloudellisesti mahdollista. Voisi tehdä just sitä mitä haluaisi. Viettää juuri sellaista elämää mistä on haaveillut. Koska kaikilla meillä on niitä haaveita. Toiset vain uskaltavat toteuttaa niitä. Hypätä oravanpyörästä, seurata sydäntään, tehdä niin kuin haluaa. Harvalla meistä löytyy siihen rohkeus. Useinkaan siihen ei tarvita edes sitä rahaa, vain asennetta. Ja rohkeutta. Uskoa.
Rakkaani kehotti minua katsomaan erään videonpätkän viime viikolla, kun olin syvällä kuopassani enkä nähnyt mitään positiivista ympärilläni. Sen nimi oli jotensakin näin: Everybody dies but not Everybody lives". Se on video, joka toimii voimalauseina meille kaikille. Se kertoo meille totuuksia elämänasenteesta, jotka meidän kaikkien tulisi pitää mielessä aina. Koska se asenne miten me suhtaudumme elämään ja kaikkeen mitä meissä on, mitä elämämme tuo meille eteemme, määrittelee sen millaisen elämän me tulemme elämään ja mitä me tulemme saavuttamaan. Jos jäämme odottamaan, että unelmamme ehkä tulevat joskus toteutumaan, sitten kun...tulemme elämään aina sitten kun elämää. Jos jäämme liikaa kuuntelemaan omaa epävarmuudessa vellovaa sisintä ääntämme, joka hokee meille, että et ehkä sittenkään ole tarpeeksi hyvä tavoittelemaan sitä unelmaasi tai antaisimme ensimmäisten tiellemme tulleiden vastoinkäymisten estää meitä toteuttamasta haaveitamme, moni todeksi muuttunut unelma olisi jäänyt syntymättä.
Videon sanoma on yksinkertainen. Mitä eniten ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan? Eivät suinkaan niitä asioita mitä olivat tehneet, vaan niitä asioita mitä olivat jättäneet tekemättä. Niitä riskejä mitä eivät ottaneet, niitä unelmia, joita eivät jahdanneet. Haluatko sinä miettiä siinä kohtaa, että kunpa silloin...If only..
Meille kaikille on suotu lahja. Elämisen lahja. Älkäämme hukatko sitä. Älkäämme menettekö koskaan uskoamme omiin unelmiimme. Koska vain silloin meille löytyy se rohkeus niitä jahdata. Vaientakaa ne epävarmat sisäiset äänenne. Luottakaa intuitioonne ja sydämenne ääneen. Silloin olette rohkeita.
Olkaamme kuten videon mies, joka nostaa esimerkiksi Martin Luther Kingin. " Martin Luther King never had a dream. He was the dream".
En aio katua. Unelmoidaan. Yhdessä. Ihanaa joulunalusviikkoa rakkaat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti