Tekisi mieli huokaista. Huh. Mikä viikko, luojan kiitos vihdoin kotona. Tytöt kainalossa, lasi kylmää valkeaa sivupöydällä ja Vain Elämää ruudulla. Kilometrejä on taas takana tuhannen verran. Takki tuntuu tyhjältä. Toisaalta se on niin paljon uutta, opittua ja viisautta taas täynnä. Elämä on mielenkiintoinen laji. Kun sille antaa mahdollisuuden, ottaa vastaan sen mitä se antaa ja osaa olla siitä kiitollinen, onni on sen palkinto. Niin se vain on.
Olen oppinut tällä viikolla jälleen kerran, että omaa intuitiota pitää kuunnella. Intuitio voi olla myös sitä, että tuntee itsensä ja tiedostaa tarpeensa niin hyvin, että ne ohjaavat oikeaan päätöksentekoon. Silloin pääsee siihen varmuuden olotilaan, jotta voi tyyneyttä ja varmuutta tuntien todeta, että näin se piti olla. Näin sen piti mennä. On sinut ratkaisujensa kanssa jolloin seesteisyys valtaa mielen. Ja sydämen. Levottoman ja rankan vuoristoratavuoden jälkeen sitä arvostaa todellakin. Sielunrauhaa. Varmuutta. Kai sitä voi tässä kohtaa myös jonkinlaiseksi elämänviisaudeksikin sanoa.
Siitähän intuitio muovautuu.
Olen oppinut myös sen, että kaikkea vaadittavaa rohkeutta ei anneta meille jostain syystä etukäteen. Se rohkeus jota meiltä eri tilanteissa vaaditaan, syntyy muualla kuin ajatuksissa. Se syntyy tekojen yhteydessä. Toisinaan - onneksi - spekuloimamme vaihtoehdot konkretisoituvat aivan toisin kuin olemme pelänneet.
Eräs lukijani on esittänyt minulle toiveen, että kirjottaisin positiivisista asioista ja tuntemuksistani enemmän. Että kuulemma olen rypenyt vuoden aikana liiaksikin synkissä vesissä. Hän on siinä aivan oikeassa. Kun aika tarkalleen vuosi sitten aloin purkamaan tuntojani kirjoittamalla auki, en voinut kuvitellakaan kuinka pohjalla ja synkissä vesissä, suorastaan kuopissa, tulisin pyörimään..Todettakoon, että en ole lainkaan niin synkkä tai kuopassa enää. Päinvastoin. Olo on kuin uuden elämän kynnyksellä kuuluukin. Kutkuttava, positiivinen, viisastunut, uudesti syntynyt. Avoin elämälle. Niin hyvässä, pahassa kuin oppimisen kannalta. Olen tajunnut jotain elämän syvällisemmästä olemuksesta. Sitä miksi me ehkä olemme täällä.
Onni on kaiken tämän palkinto.
Se ei tule etsimällä, se tulee elämällä. Kuten tämä meille kaikille tuttu sananlasku kertoo. Niin se on.
Vain Elämää. Perjantai. Kiitos tästä(kin) viikosta. Opin koko ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti